Brittiartisti Jenny Hollingworth on kaksivitonen mutta ehtinyt olla mukana monissa eri musiikkiprojekteissa. Omien sanojensa mukaan hän on myös kokenut henkilökohtaisessa elämässään jyrkkiä ala- ja ylämäkiä. Niiden pohjalta syntyi ensimmäinen soololevy Quicksand Heart.
Hollingworthin nuoruus kuuluu hyvällä ja haikealla tavalla. Lauluääni on kirkas ja viaton, ja sanoituksista huokuu itsensä ja rakkauden etsiminen. Albumin runollinen nimikkokappale saa kuulijankin sydämen läikähtämään: ”I’ve got a heart made of quicksand, I’ve got bones made of fucked up stories.”
Sydämenlyönteihin liittyy myös Pacemaker. Kenenkään ei toki soisi tarvitsevan biisin viittaamaa laitetta sen kummemmin konkreettisesti kuin metaforisesti, mutta niin vain reippaahko tempo kohtaa mollivoittoiset sanoitukset tässäkin. Levyn päättää Appetite, joka luo toivoa päättäväisestä nuoresta kertojasta, jolla on nälkää kokea jotakin nykyistä parempaa.
Teos ei ole uudelleen keksitty pyörä, jota ohjaa ennennäkemätön polkija. Jenny on Holiday on silti raikas lisä laulaja-lauluntekijöiden ja melodisen elektropopin kaanoniin. Kelpaa kuunnella sekä arkena että lomalla.