On haastavaa sanoa, milloin varkautelaisyhtye Pykimät otti viralliset ensiaskeleensa. Ensimmäiset yhteiset sävelet soitettiin jo 1990-luvulla, mutta toden teolla homma lähti käyntiin kuluvan vuosituhannen puolella. Debyyttialbumi Ilmainen lounas ilmestyi loppuvuodesta 2010, ja nyt, viisitoista vuotta myöhemmin, se sai seuraajan.
Aluksi on todettava, että runosuoni on sykkinyt kappaleita kirjoittaessa antaumuksella. Suomen kieltä käytetään kaikessa laajuudessaan tavalla, joka saisi itse Gösta Sundqvistin nostamaan hattua. Sanoituksia on myös erityisen helppo arvostaa, sillä niiden jokainen sana on artikuloitu poikkeuksellisen selkeästi.
Ramopunk-vaikutteiden lisäksi kappaleista huokuu 1990-luvun suomipunk. Kappaleet eivät kuitenkaan ole tarpeeksi mieleenpainuvia.
Levyä kuunnellessa tulee hetkiä, jotka saavat höristämään korvia kiinnostuneena. Raidat kuten Sata lasissa ja Vanki herättävät punkin ystävän huomion nopeasti. Useasta lupaavasta alusta huolimatta biiseistä liian moni unohtuu saman tien päätyttyään.
Tästä huolimatta levy on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen. Toivottavasti seuraavaa albumia ei jouduta odottamaan yhtä kauaa.