LOS LONELY BOYS: Los Lonely Boys

Willie Nelson diggaa Los Lonely Boysia niin paljon, että kutsui Länsi-Texasin meksikaaniveljet (Henry Garza/laulu ja kitara, Jojo Garza/basso ja laulu sekä Ringo Garza/rummut ja laulu) levyttämään ensialbuminsa Pedernales-studiolleen Austiniin. Ymmärrän hyvin. Harvoin kuulee näin tuoreita ja kypsiä debyyttejä.

21-25-vuotiaat veljekset ovat soittaneet yhdessä pikkupojasta ja saaneet eniten vaikutteita isältään Henry Garza- Sr:lta, joka lauloi conjuntoa The Falconesissa siirtyäkseen myöhemmin soo-loesiintyjäksi poikiensa säestämänä. Soitto svengaa mehevästi ja kotikutoisissa lauluharmonioissa on taikaa, puhumattakaan omista biiseistä. Niiden tuoreus perustuu siihen, että Garzat omistautuivat "radiohutun" sijaan täysin chicano-, tex mex – ja country-artisteille sekä Richie Valensin, Chuck Berryn, Beatlesin, Santanan, Hendrixin ja Stevie Rayn levyille. Tämä kaikki todella kuuluu ihastuttavan luonnollisesti soljuvissa, mutta ovelia pikku koukkuja pursuavissa lauluissa.

John Porter on älynnyt taltioida imelyydestä vapaan, ärhäkästi potkivan ja täyteläisen soinnin ilman lisäaineita. Sellaisiksi en laske ekstra-perkussioita, Nelsonin ja Porterin akustisia kitaroita tai Reese Wynansin pianoa ja urkua. Los Lonely Boysista kuullaan vielä!