Termillä taiderock on huono kaiku. Sitä tekevät ovatkin 1990-luvulta lähtien hämärtäneet totuutta puhumalla ”elokuvallisesta” musiikista. Määrittelyn vetää tappiin helsinkiläinen Marbleheroes, joka julistaa tekevänsä debyytillään ”cinerockia”. Toivottavasti tyypityksessä on hiven ironiaa.
Erikoisuuspisteitä Marbleheroes kerää soitinnuksellaan: laulajan, rumpalin, basistin ja pianistin ohella ryhmässä vaikuttaa neljä jousisoittajaa. Rockille sopivasti klangia on jykevöity vaihtamalla perusjousikvartettimuodosta toinen viulu selloon. Soittajista voi nostaa esiin Saran vahvistuksena loistaneen ja Irinan yhtyeessä vakituisesti soittavan pianisti Antti Pitkäjärven.
Mitä kappaleisiin tulee, tuntuu laulaja ja biisintekijä Seppo Santala selvästi Massive Attackinsä ja Portisheadinsä kuunnelleen. Marbleheroesin suorin kotimainen verrokki onkin yhtälailla tunnelmallisesta musiikistaan tuttu Kemopetrol.
Jonkun teatterin äänisuunnittelijana Santala menisi varmasti hukkaan, mutta eipä häntä liian näkemyksekkäänä biisinikkarinakaan voi pitää. Muoto on Marbleheroesissa yhtä olennainen kuin sisältö.