HIDEOUS END
Tampereen Hideous End antaa saatteessaan aika vaatimattoman vaikutelman; projekti on kahden keski-ikäistyvän miehen mökkiviikonloppuina sähkörummuilla äänittämää “rokkenrollia rässielementein.” Kun Depths of Madnessin laittaa soimaan, hyytyy hymy saman tien. Bassotaajuudet murisevat kuin Meshuggahilla konsanaan ja karjunta on häijyä kuin Godfleshilla. Ja molemmathan näistäkin käyttävät ohjelmoituja rumpuja. Biisi on sävellyksenä erinomainen ja vain kasvattaa intensiteettiä loppuaan kohti. Vähän tasapainoisempaa miksausta ehkä vielä toivoisi, mutta aivan kirkkaasti viikon paras näinkin.
QUAQUAQUAQUA
Helsingin Quaquaquaqua luonnehtii itseään progemetallibändiksi. Waiting For My Deathin niin sävellyksellisesti kuin toteutuksellisestikin punkahtava ote tulee siis vähän puun takaa. Tämä on progea korkeintaan jos Helmet lasketaan progeksi. Soitto pelaa joka tapauksessa ja laulajan karjumisessa on sopivasti asennetta. Puolen välin väliosa vie vain aikaa ja jonkinlaista koukkua tai tarttuvampaa kertsiä toivoisi, mutta näinkin potkii vakuuttavasti. Ja kun bändi on vasta 2024 perustettu, on ainoa suunta ylös päin.
AGGRESSIVE DIVISION
Aggressive Division kertoo soittavansa Taylor Swift -vaikutteista avaruus doom metalia. Mikäs siinä. Ryan Adamsin ura kääntyi alamäkeen pian Swift -cover albumin jälkeen, mutta ehkä Suomen Aggressive Division voi välttää Taylorin kirouksen. My Guiding Lightin perusteella mahdollisuudet siihen vaikuttavat ihan hyviltä. Kitarat murisevat vakuuttavasti ja pahaenteistä tunnelmaa luodaan todella hienosti. Onkohan puhtaat lauluosuudet sitten olevinaan sitä Swift-vaikutetta, mutta niin laulusuorituksen kuin englannin lausumisenkin puolesta niissä mennään pahasti metsään. Karjutut osiot toimivat.
facebook.com/AggressiveDivision
ANGLES MORTIS
Angles Mortis lupaa saatteessaan että “rock ’n’ roll is not dead.” Tällaiset tuovat aina mieleen Silver Jewsin sanoituksen “punk rock died when the first kid said ‘punk’s not dead.’” Mistään ihan perinteisestä rockin tekohengityksestä King for a Dayssa ei kuitenkaan ole kyse, koska vaikka laulusuoritus ja sanoitukset ovat täynnä rock-kliseitä, menevät soundit ja sovitus enemmän alternative metal -linjoille. Soitto on todella napakkaa ja soundit tasapainoiset ja ammattimaiset, mutta itse sävellys ei vastaa toteutuksen laatua.
Soundin Demoefektissä nostetaan joka toinen viikko esiin muutama kiinnostavin demo. Demosetänä toimii Nuutti Heiskala.
Ohjeet demojen lähettämiseen löytyvät täältä.