Länsinaapurimme suuriin nuoriin toivoihin kuuluva Svart Ridå on juuri aloittanut maaliskuussa 2025 ilmestynyttä Aponia-albumia juhlistavan kiertueensa ja esiintynyt haastattelua edeltävänä lauantaina Ruotsin Västeråsissa ja Eskilstunassa.
Kitaristi Moa Swanström, laulaja-basisti Tuva Gustavsson ja rumpali Kajsa Westergren ilmestyvät kuvaruudulle maanantaiaamupäivänä ja kertovat pirteän oloisina, etteivät ole vielä ehtineet palautua viikonlopun keikoista.
– Olemme niin iloisia, ja tuntuu täysin ansaitulta, että meillä on ensimmäinen oma kiertueemme nyt, Swanström sanoo. – Livenä soittaminen on paras asia koko maailmassa.
– Se on meidän vahvuutemme, Gustavsson komppaa.
Indierockyhtyeen esityksiä on kuvailtu ”räjähtäviksi”. Kappaleiden nauhoitetuissa versioissa soundimaailmaa on kerrostettu voimakkaasti, mutta livenä soitanta on suoraviivaisempaa ja intiimimpää, Swanström kuvailee.
– Keikoilla meissä on albumeihin verrattuna enemmän punkrockia, Gustavsson sanoo.
– Lavalle mennessä omaksumme tietynlaiset livepersoonat. Yritämme näyttää mahdollisimman kovilta ja cooleilta, Swanström kertoo. – Mutta sitten kun ihmiset tulevat juttelemaan meille jälkeenpäin, olemmekin vain kolme suloista tyttöä.
Kaikista cooleinta on olla aito ja oma itsensä, Gustavsson sanoo. Bändin jäsenet ovat iloisia jokaisesta kuuntelijasta, ja kiitollisuuden ilmaiseminen yleisölle on heidän mielestään hyvin tärkeää.
Svart Ridålla on ollut alusta saakka tähtäimenä tehdä musiikkia elääkseen.
– Kasvava suosio tuntuu vähän kuin vetovoiman lailta, Swanström sanoo. – Pidämme itseämme todella hyvinä, ja mielestäni kaikkien muidenkin pitäisi ajatella niin. Kun on tällainen itsevarmuus, se näkyy ulospäin. Meillä ei myöskään ole mitään b-suunnitelmaa. Teemme tätä, kunnes ihmiset tajuavat, kuinka hyviä olemme.
Joku voisi sanoa, että Svart Ridå on saanut suurta huomiota yllättäen, mutta bändin omasta perspektiivistä matka on ollut pitkä ja vaatinut paljon työtä.
– Kaikki, mitä teemme, tulee aina suoraan sydämestä, Gustavsson sanoo. – On todella tunnepitoista tehdä tällaista musiikkia. Laitamme siihen kaikkemme.
Paljastan, että minun on välillä vaikeaa löytää sanoja niille tunteille, joita Svart Ridån musiikki herättää. Niin sen pitää ollakin, Swanström vastaa.
– Siksi ne on tehty musiikiksi, niitä ei ole tarkoitettu sanoitettaviksi.
– Tärkeintä on, että kuulijat tuntevat jotain. Sillä ei ole väliä, mitä he tuntevat, kunhan musiikkimme koskettaa heitä jotenkin, Gustavsson sanoo. – Mietimme sitä todella paljon, kun teemme kappaleita. Kaikki instrumentit ovat tasavertaisessa asemassa keskenään, ja jokainen niistä välittää aina jotakin tunnetta.
Lokakuussa yhtye julkaisi Aponia-albuminsa vinyylinä ja aloitti samalla matkan kohti kolmatta levyään, joka ilmestyy ensi vuonna. Sen ensimmäinen single I ögats ljus ilmestyi lokakuun 17. päivä. Bändillä on tällä hetkellä paljon meneillään, sillä levyä kirjoitetaan ja nauhoitetaan yhtä aikaa kiertueen kanssa.
– Se on todella stressaavaa, Swanström sanoo. – Emme ole vielä niin iso bändi, että voisimme ottaa kolmen kuukauden tauon kaikesta muusta ja sulkeutua studioon tekemään levyä.
Kysyn toiveikkaana, milloin Suomi löytyy Svart Ridån keikkakalenterista.
– Me todella haluamme tulla… meidän täytyy tulla sinne! Gustavsson huudahtaa.
– Suomi on itse asiassa yksi unelmamaistani soittaa, koska olen kuullut siitä niin paljon hyvää, Swanström sanoo. – Kun keikkailimme Markus Krunegårdin kanssa, hänen bändinsä kehui, että Suomessa on tosi kiva soittaa. Kertokaa kaikille Suomen venueille, että buukkaavat meidät! [Haastattelun julkaisun jälkeen bändi on kiinnitetty ainakin Turun Kesärauhaan.]