Swallow the Sun -yhtyeen rumpali Juuso Raatikainen hyppäsi jazzin maailmaan ja julkaisi joulukuun alussa valoisan ja ilmavan kuuloisen Juuso Raatikainen Kaipuu -albumin.
Raatikainen kertoo jazzlevyn vaatineen pitkää kypsyttelyä, mutta nyt kun se on valmis, hän harkitsee myös keikkailua levyn tehneellä nelihenkisellä bändillä.
– Katsotaan nyt. Yritän ajatella, että levy on vasta lähtölaukaus, Raatikainen sanoo.
Yksi syy siihen, että levyn tekeminen otti aikansa, on raha.
– Ei tällaisia kukaan kustanna, vaan pitää tehdä itse. Eikä kavereita kehtaa pyytää ilmaiseksi mukaan samalla tavalla kuin teininä, koska nyt he ovat ammattimuusikoita. Jos apurahoja ei tipu, tällaiset projektit lykkääntyvät. Tai sitten pitää säästää lisää rahaa.
Nyt oli kuitenkin aika tarttua tuumasta toimeen, koska elämä ei kestä ikuisesti.
– Oma kuolevaisuus realisoituu kun vanhenee. Tällä kertaa tarve tehdä meni sen edelle, että epäilen itseäni helvetisti.
Kysyn, onko itsensä epäileminen Raatikaiselle tyypillistä musiikkia tehdessä. Kyllä on, ja niin vähän kannattaakin olla, hän vastaa. Silloin tulee kyseenalaistaneeksi sitäkin, kannattaako jokin projekti todella toteuttaa.
Nyt epäilykset heräsivät pääosin siitä, että Raatikainen on tottunut toimimaan rockin ja metallin maailmassa, ei niinkään jazzmusiikin kentällä.
– Siinä on aika iso kynnys uskottavuuden kanssa. Että voiko tällaista tehdä, jos ei ole umpijatsari. Mutta olen päättänyt, että mua ei kiinnosta se enää. Jätän sen miettimisen muille.
Kerron tunnistavani sen ajatuksen, että voidakseen kuunnella jazzia, saati tehdä sitä, pitäisi olla genren erityisosaaja.
– Musta sellainen laatikossa oleminen on vanhanaikaista ja ärsyttävää, Raatikainen sanoo.
– Mä vain halusin soittaa tietynlaista musaa tietyllä tavalla soivassa ympäristössä. Jatsiboksi luo ennakkoluuloja. Jonkun umpijatsarin mielestä tuo levy on varmaan täysin lapsellinen, ja hevimiehen mielestä se on luultavasti täysin muniinpuhaltelua.
Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, joten parempi tehdä eikä miettiä liikoja, Raatikainen sanoo. Tällä hetkellä hänellä on toinenkin ajankohtainen projekti nimeltä Sounds of Delusion. Se on metallibändi, johon hän kanavoi hevimpää puoltaan. Jazzbändille menee kaikki eteerisempi kampe.
– Välillä ihmisellä on seesteisempi olo ja välillä vituttaa. Koen, että mun kannattaa ottaa kaikki irti kaikista olotiloista.
Kaikkea ei voi panna yhteen laariin, eikä Raatikainen haluaisikaan.
– En vihaa mitään niin paljon kuin heviä, jossa on positiiviset lyriikat. Mä en kestä sitä. Musta se on ihan vitun ärsyttävää, että joku örisee jostain elämänilosta ja siitä, että ollaan vahvoja ja voitetaan. Mieluummin teen sellaisia biisejä eri viitekehyksessä.
Juuso Raatikainen Kaipuussa soittavat päähahmon lisäksi kitaristi Lauri Kallio, basisti Juuso Rinta ja pianisti Henri Mäntylä, kaikki kokeneita pelimanneja. Heistä ensin mainitun tämänvuotinen soololevy Cats, Turtles and Other Creatures vastaanotti Soundin Pekka Laineelta täydet viisi tähteä.
– Mä olen tuntenut Laurin 16-vuotiaasta asti. Alun perin me soitettiin jossain Tampereen treeniksellä Red Hot Chili Peppers -covereita.
Rinta on Raatikaisen opiskelukaveri ajalta, jolloin hän asui Jyväskylässä. Mäntylän kanssa hän tutustui inttiaikoinaan varusmiessoittokunnassa.
Vaikka kokoonpano oli uusi, yhteinen tekeminen soljui alusta saakka. Raatikaisella oli jo demoja, mutta hän toivoi päätöksiä myös bändin muilta jäseniltä.
– Konsensukseen päästään hyvin nopeasti, jos jengi on yhtään musiikillisesti kokenutta. Niin kuin he ovat.