Lopettakaa se 1990-luvun haikailu! Blind Channel kertoo, miten bändin saa kukoistamaan 2020-luvulla

Rauno Liivand

Blind Channelistä on kehkeytynyt euroviisuhuuman jälkeen yksi Suomen seuratuimmista bändeistä. Soundin Aki Nuopponen jututti Niko Moilasta ja Joel Hokkaa ja selvitti, millaisilla opeilla yhtye uraansa kehittää ja millaista suosion aallonharjalla ratsastaminen on ollut.

Blind Channelilla on pitänyt kiirettä sen jälkeen, kun yhtye sijoittui kuudenneksi Euroviisuissa toukokuussa 2021.

Takana on kymmeniä keikkoja Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Käynnissä on täpötäysi festarikesä Suomessa, jonka jälkeen yhtye lähtee taas syksyksi kiertämään Eurooppaa. Vuosi päättyy ja huipentuu jättikeikkaan Helsingin Jäähallissa.

Niko Moilanen ja Joel Hokka ovat matkalla Saksan Ludwigsburgista Italian Milanoon, kun videopuhelun yhteys aukeaa. Edessäni on kaksi muusikkoa, jotka eivät yritä olla rocktähtiä. He ovat sitä. Kuten ovat aina halunneet olla.

Laulajat ovat saavuttaneet tavoitteensa. Tai ainakin muutamia välietappeja päämäärässään. Valtavista tuopeista olutta huikkailevien laulajien koko olemuksesta huokuu, että he tekevät tällä hetkellä sitä, mitä rakastavat eniten.

Tuntia myöhemmin juttutuokiomme lopuksi kaksikko räjähtää nauramaan todetessaan jo itsekin, että heidän pitäisi varmaan alkaa järjestää motivaatiokursseja, kun rohkaiseville tsemppauspuheille ei ole tulla loppua.

Tunti innostuneiden Joelin ja Nikon kanssa juttelemista jättää yhtä aikaa hengästyneen ja latautuneen fiiliksen.

Seuraavassa lyhyt oppitunti siitä, etteivät röyhkeys ja nöyryys, maailman tavoitteleminen ja taiteellisesta vapaudesta kiinni pitäminen taivarsinkaan vastuullisuus ja ilolla hetkessä eläminen ole toisiaan pois sulkevia asioita.

Tiedostakaa päämääränne

183 miljoonalle ihmiselle Rotterdamin euroviisufinaalissa esiintymisen jälkeen koitti seuraava aamu. Finaali oli Uuden musiikin kilpailusta käynnistyneen matkan ensimmäinen kliimaksi, mutta Blind Channelin myllytys oli edessä.

– Mulla on hirveän vähän muistikuvia siitä, mitä finaalia seuranneiden parin vuorokauden aikana tapahtui, koska yhden jännityksen lauettua tapahtui vielä kymmenen kertaa enemmän asioita, Niko naurahtaa ja nostaa tuoppia.

– Me vaan naurettiin kaikelle, koska oltiin niin väsyneitä ja… vähän kännissäkin, jos totta puhutaan, kun promillet huitelivat varmaan kahden suunnalla. Siinä sitä Joonas Nordman Show’ta ja kaikkea sitten tehtiin!

– Se oli hurja hetki, kun palattiin Helsinki Vantaan lentokentälle, siellä oli hirveä määrä jengiä vastassa, salamavalot välkkyi joka puolella ja jotenkin se oli se taitekohta, kun entistä elämää ei enää ollut, Joel komppaa laulajakaveriaan.

­– Seuraavana iltana mä olin päässyt Ouluun asti broidin ja sen tyttöystävän kanssa johonkin terassille ja hetkessä siihen viereen muodostui nimmarijono, ihan kuin olisin ollut joku kansallissankari tai vastaavaa. Se oli epätodellista.

Niko sanoo, että avain huomion pyörteestä selviämiseen on se, että samat kaverukset ovat tehneet Blind Channelia jo vuodesta 2013 ja kuluneiden vuosien aikana on otettu sekä oppia että kasvettu.

– Me opiskeltiin jo tosi nuorina kaiken maailman biografioista yleisimmät muusikkojen sudenkuopat, mutta samalla me tiedettiin jo etukäteen, ettei tällaiseen ”läpimurtoon yhdessä yössä” voi valmistautua etukäteen, laulaja muistelee.

– Kyllä mä oon miettinyt, että jos tämä kaikki olisi tapahtunut vaikka silloin, kun me oltiin kaksi vuotta vanha bändi, me oltaisiin oltu aika nopeasti Seiskan lööpeissä ja sekoiltu koko juttu heti pilalle, Joel puolestaan tunnustaa.

Joel jatkaa sanomalla, että Blind Channelin vaatimaton tavoite on olla maailman suurin rockbändi ja he haluavat kyllä nauttia saavutuksista yksi kerrallaan, mutta eivät ole jäämässä paistattelemaan mihinkään liiaksi.

– Mä en valehtele. Me ollaan nuoria ja nytkin näillä rundeilla me ollaan biletetty ihan vitusti. Niin paljon, että just nyt tuntuu siltä, ettei tarvitsisi bilettää enää ikinä. Mutta me tunnetaan yhä rajamme, Niko puolestaan toteaa.

– Se kuuluu tähän ikään. Me halutaan iloita tästä, mutta samalla kuitenkin järkevyyden rajoissa. Meillä on sääntö, että keikkojen pitää mennä aina hyvin. Ihan timanttisesti. Joka ikinen kerta. Ei poikkeuksia. Blind Channelilla ei ole varaa soittaa huonoa keikkaa. Meillä ei ole varaa tehdä huonoa biisiä. Tämä vaatii, että ollaan skarppeja oikeissa hetkissä.

– Vaikka Blind Channel on meidän lapsuuden unelma, me ollaan hyväksytty myös se, että tämä on myös bisnestä. On pystyttävä piirtämään lähtöruutu, päämäärä ja kaikenlaisia välietappeja. Me katsotaan koko ajan myös kristallipalloon.

Kaikki keinot käyttöön

Toisin kuin monien muiden Euroviisuihin osallistuneiden kohdalla, Blind Channelille finaali tai edes voitto eivät olleet se lopullinen määränpää. Kisa oli bändille yksi osa suurempaa suunnitelmaa.

– Myös meidän lähtökohdat oli aika erilaiset kuin monilla muilla, koska me ei oltu hirveitä euroviisufaneja, eikä me oltu koskaan unelmoitu pääsevämme edustamaan sinne ihan vaan Euroviisuissa vetämisen tähden, Niko avaa.

– Me lähestyttiin koko juttua kuin se olisi isoin promotempaus koko maailmassa. Vastaavaa ei ole. Jos me oltaisiin menty vaikka New Yorkiin tai Los Angelesiin mihin tahansa isoimpaan promotoimistoon ja haluttu, että meidän uusi biisi soitetaan yhden illan aikana 200 miljoonalle ihmisille, mikään toimisto ei olisi pystynyt tuohon.

– Sen sijaan me tehtiin ensin helvetin kova biisi. Sitten mentiin esittämään se Suomessa kahdelle miljoonalle ihmiselle. Sitten Euroopassa 200 miljoonalle. Se oli täydellistä ohjelmaa siksi aikaa, kun keikkoja ei voinut tehdä.

Dark Side striimaa yhä 70 000 päivässä ja uudet singlet yltää kymmeniin tuhansiin, Joel jatkaa.

– Euroviisuilla me siis luotiin se noste, lähtölaukaus, jolla me pyritään nyt eteenpäin, mutta se ei todellakaan yksinään riitä. Viisut oli yksi työkalu. Meillä ei ollut aikomustakaan jäädä paistattelemaan siihen. Seuraava askel oli tärkeämpi.

– Tämä kaikki mitä ollaan nyt tehty. Tämä suosio Suomessa ja jopa Euroopassa. Tämä kaikki on vasta alkua. Tästä on vielä hirveän pitkä matka siihen, missä me halutaan olla. Me ei olla vielä Wembleyllä, Niko lisää.

Joel sanoo, ettei hän voi ihan täysin ymmärtää bändejä, jotka vaikeroivat kun pientäkään läpilyöntiä ei meinaa tulla ja samaan aikaan ne samat bändit välttelevät käyttämästä kaikkia työkaluja, koska takertuvat liikaa vanhan liiton menoon.

– Jos haluat että bändistäsi tulee iso tänä päivänä… siis oikeasti iso, ei ole varaa sanoa ”Hyi vittu, joku Tiktok! Sehän on vaan teinien juttu”, laulaja hekottelee imitoidessaan rockuskottavaa äijää.

– Se, että sanoo nyt Tiktokille, Snapchatille tai vaikka koko somelle ”ei”, on sama kuin olisi kieltäytynyt MTV:stä 80-luvulla, jättänyt perustamatta Myspacen 2000-luvulla tai kiukutellut striimausta vastaan 2010-luvun taitteessa.

– Sä voit kyllä larpata 90-lukua Kallion Majava-baarissa ja haikailla siellä esikuviesi tapoja tehdä asioita, kun kaikki oli muka paremmin, mutta jos sä haluat elää isosti tässä ajassa, sun on otettava myös Tiktokit ja muut haltuun.

Kehdatkaa vaatia

Eräänlainen piste Blind Channelin itseluottamuksen i:n päälle on se, miten pian julkaistava neljäs albumi ja jo sitä edeltänyt, Euroviisuissakin kuultu Dark Side -single tuotettiin ja äänitettiin: langat pidettiin tiukasti bändin käsissä.

– Kun me tehtiin Century Median kanssa soppari, me vaadittiin siihen pykälä taiteellisesta vapaudesta, Joel paljastaa.

– Oli helvetin kuumottavaa laittaa iso soppari vielä kerran takaisin ja vaatia, että me päätetään musasta ja lafka taas käytännön asioista sen julkaisemisen suhteen, mutta jumalauta se meni läpi, kunhan vaan kehdattiin vaatia.

– Näin me myös tehtiin. Me tuotettiin levy itse. Dan Lancaster miksasi albumin ja sitten se masteroitiin Berliinissä. Niihin teknisiin juttuihin asti me ei venytty, mutta me luotettiin siihen, että varsinkin Aleksin (Kaunisvesi, DJ) tultua bändiin meiltä löytyy kyllä se ammattitaito ja näkemys siitä, mikä on meidän juttua tässä musassa just nyt.

Dark Side oli eka biisi, joka tehtiin just näin. Se oli meidän kiirastuli. Kun se meni sitten läpi näin isosti kuin on mennyt, me saatiin itsevarmuutta siihen, että perkele, ainakin tämä levy tehdään itse. Syteen tai saveen!

Niko nauraa sanoessaan, että tietää monen epäilevän yhä Blind Channelin olevan juurikin lafkojen luoma tuote.

– Siihen voin sanoa vaan että oltaispa! Laulaja hekottaa ja nostaa tuopin huulilleen.

– Olisi meinaan paljon vähemmän duunia tehtävänä, jos joku muu käsikirjoittaisi musavideot, sanoisi studiossa mitkä asiat pitää tehdä mitenkin ja tekisi vaikka meille keikkakuteet valmiiksi, mutta ei… Tämä kaikki, kaikki tämä mitä näette, se on vain ja ainoastaan Blind Channelia. Meidän jengin tekemisiä.

Kaksikko vaihtaa merkitseviä katseita keskenään, kun Niko alkaa kertoa, että uuden albumin kappaleessa Glory for the Greedy on Blind Channelin historian ”suolaisin säkeistö”, eikä laulaja ole lainkaan väärässä.

Kaikki eivät ole aina uskoneet Blind Channeliin ja bändi antaa sen kuulua, mutta laulajien äänessä kuuluu yhtälailla valtavasti kunnioitusta, kun he kertovat, etteivät olisi todellakaan pystyneet kaikkeen nyt saavutettuun täysin yksin.

– Me koottiin biisin säkeistöön eri levy-yhtiöiden edustajien viestejä, joita me saatiin näiltä musabisneksen ammattilaisilta vuosien ajan ennen kuin me breikattiin, Niko sanoo virnistäen.

– Tarina on kuin suoraan musabisneksen oppikirjasta. Samat ihmiset ovat sanoneet ensin ”teistä ei tule ikinä mitään” tai ”voidaan kattoa hommaa, jos heivaatte toisen laulajan” tai ”vaihtakaa kieleksi suomi ja ottakaa suomiräppäri feattaamaan”, mutta nyt viisujen jälkeen ollaankin sitten latelemassa, että ”kyllä me aina uskottiin teihin!”

– Ei me tietenkään mainita biisissä, kuka on sanonut mitäkin. Se olisi vähän liian ilkeää. Sitä paitsi monet epäilyt ovat vain lisänneet meidän näyttämisenhalua ja pisti yrittämään vielä kovemmin.

– Kun me alettiin tehdä tätä hommaa, kesti tosi kauan löytää ne tyypit, jotka haluaa tehdä tällaista hommaa isolla pensselillä sen sijaan, että vaan ”katsottaisiin mitä tästä tulee”, Joel sanoo.

– Sellainen löytyi Ranka Kustannuksesta. Riku Pääkkönen sai ansaitusti Emma-gaalassa meiltä täydet hypet. Pitää muistaa myös meidän eka manageri Toni Törrönen. Ja meidän nykyinen manageri Antti Eriksson. Tässä on sellaisia tyyppejä, jotka eivät olleet ostamassa meidän sieluja setelinippu kädessä. He ovat tukeneet sitä, mitä haluamme olla.

Kaikki on mahdollista

Lifestyles of the Sick & Dangerous, Blind Channelin neljäs albumi, julkaistaan 14 kuukautta Euroviisujen jälkeen.

Tämäkään ei ole sattumaa. Nikon ja Joelin mukaan albumia ei haluttu hätiköidä, eikä yhtye tahtonut hyödyntää väkisin Euroviisujen nostetta julkaisemalla jotain puolivillaista. Levy sai syntyä hiljalleen ja summata Blind Channelin kulkeman tien.

– Me oltiin kirjoitettu paljon biisejä jo ennen Rotterdamin hässäkkää ja ennen kuin saatiin levytyssoppari. Se on sitä mitä me tehdään. Me tehdään aina biisejä. Nytkin kiertuebussissa soi koko ajan uusia demoja, Niko kertoo.

– Kun Euroviisut oli ohi, me alettiin taas keskittyä siihen, millainen levy me halutaan tehdä. Mitkä biisit kuvastaa parhaiten sitä, mitä me ollaan juuri nyt ja mitä levy vielä kaipaa, jotta siitä tulee ihan killeri kokonaisuus.

– Levy ei ole biiseiltään kronologinen, mutta se matka joka alkoi Dark Sidesta, kuuluu levyllä, Joel kuvailee.

– Yhtäkkiä meistä tuli Suomessa julkkiksia. Saatiin kansainvälinen levytys diili. Käytiin maailman isoimmassa musakilpailussa. Metal Hammerit ja Kerrangit kirjoittivat meistä. Siinä oli aika paljon käsiteltäviä fiiliksiä biiseihin.

Niko jatkaa sanomalla, että tavallaan albumi kertoo kaikesta bändin täyden tuntemattomuuden ja maailmanmaineen välillä, summaten kaiken sen, mitä bändi on tähän mennessä kokenut.

– Levyn outro-biisi on Thank You for the Pain ja siinä kuullaan pitkä puheosuus, joka on Blind Channelin ihan ensimmäisestä haastattelusta vuodelta 2013. Samplattiin se siihen loppuun ja siinä kuullaan muutaman junnun juttelemana sellaista Oulun murretta ettei mitään tolkkua, mutta se korostaa sitä, mihin asti me ollaan jo tultu.

Uusia tuoppeja kannetaan pöytään ja hetken aikaa ruudun toisella puolella raikuu naurunremakka, kunnes laulajat vakavoituvat taas salamannopeasti palatessaan siihen, että levylle sai syntyä vaikka 11 erilaista biisiä jos siltä tuntui.

– Me ei oltaisi tässä ilman Linkin Parkia, mutta me ei koskaan haluttu olla ”Suomen Linkin Park”, vaan me haluttiin olla alusta alkaen Blind Channel, vaikka ensimmäisenä mainittu tie olisi varmasti ollut helpompi, Joel summaa hymyillen.

– Kyllä me oltaisiin saatu aikaiseksi vaikka kymmenen Dark Side -tyylistä nostattelua, mutta me haluttiin käyttää kaikien kuuden jäsenen vahvuuksia, dj:tä vetämässä sampleja ja kahta erilaista laulajaa, mistä syntyy luonnostaan tällaista älytöntä genrejen sekoitusta, jossa nu metal, surffirock, konepop tai vaikka mikä voivat kaikki olla yhtä.

– Me haluttiin kirjoittaa tosi monipuolinen levy. Miettimättä mitään genrejä tai sellaisia. Ja sanoa levyllä just ne asiat mitä on sanottavana. Silläkin riskillä, että jotkin biisit työntää ekana jengiä pois luotaan koska ne on niin erilaisia. Me luotetaan siihen, että ehkä ne erilaiset biisit uppoaa pikkuhiljaa, ja jengi löytää sitä myöten erilaista musaa.

Bändi ei ole luopunut myöskään perinteistään: aloitusbiisin luonne on yksi niistä, mistä pidetään kiinni.

– Meillä syntyi aikanaan tapa, jossa levyn ekan biisin nimi liittyi jotenkin aseisiin ja ekalla levyllä olikin Bullet, tokalla Trigger ja kolmannella Gun, mutta nyt neloslevyllä taas… Opinions? Niko kysyy Joelin suuntaan vinkaten.

– Idea on silti yhä sama. Me halutaan lyödä kuulija kanveesiin heti ekalla biisillä. Nyt otettiin biisiin ihan jäätävä räppibiitti ja pääsin hetkeksi elämään mun omaa Travis Scott -unelmaa. Armotonta ganstaräppiä ennen kuin kitarat ja muut bändisoittimet lyödään mukaan. Otetaan siinä heti luulot pois ja sanotaan, että levyllä voi tapahtua mitä vain.

Ajatelkaa isosti

Joel ja Niko vaikuttavat tietävän vielä tälläkin hetkellä, mitä Blind Channelin on tehtävä seuraavaksi saavuttaakseen päämääränsä. Yhtä hyvin he tietävät sen, millaisia asioita peräti kuusihenkisen bändin on vältettävä.

– Tärkeää on pitää jalat maassa ja kunnioittaa faneja, ihmisiä ja myös toisiamme. Me ollaan kuusi jätkää, mutta tähän BC-porukkaan kuuluu kaksitoista ihmistä. Se on yhteisö, jossa kaikkien on kannettava vastuuta, Niko sanoo.

– Tässä on mukana paljon ihmisiä ja tässä liikkuu jo isoja rahoja, Joel jatkaa ja sanoo sitten, että päihteet, laittomuudet ja omia bändikavereitaan kohtaan kusipäistyminen eivät kuulu Blind Channelin suunnitelmiin.

– Me kaksi ollaan laulajia. Me aiotaan välttää ”laulajasyndrooma”, eikä olla alkamassa kuvittelemaan, että me ollaan jotain ylivertaisia keulakuvia, jotka määrittää tätä bändiä. Tämä bändi on kahdentoista osasen joukkue.

– Meistä on tullut koko ajan parempi bändi. Parempi joukkue. Me tähdättiin niihin playoffseihin jo kauan sitten, ja nyt me ollaan siellä, koska me ollaan tehty omaa juttua ja uskottu siihen. Kuka vain voi tehdä näin, jos haluaa tarpeeksi kovasti. Me ollaan vielä matkalla loppuotteluun ottamaan selvää, mitä meistä voi tulla.

Laulajat kilistelevät tuoppeja ja lopuksi Niko heittää haasteen kaikille nuorille bändeille ja ihmisille ylipäänsä, jotta suurista haaveilevat tohtisivat tähdätä ihan oikeasti ja armotta siihen, mitä he oikeasti haluavat.

– Ajatelkaa isosti! Se ei ole helppoa, mutta kun painaa duunia, asioita voi saavuttaa. Pistäkää unelmat tapahtumaan vaikka miljoonan epäonnistumisen kautta. Vaikkei kaikki onnistuisi, niin sitten tiedätte yrittäneenne kaikkenne.

Teksti: Aki Nuopponen
Haastattelu on julkaistu Soundissa 6/22.

EDIT 12.23: Tulevan albumin miksaajan nimi korjattu.