Tuomo Prättälän ja Markus Nordenstrengin kolmas albumi Music for Roads poikkeaa kaksikon aiemmasta tuotannosta kahdella tavalla: kyseessä on kokonaan instrumentaalinen teos ja ensimmäinen albumi, jolla heidän pitkäaikainen yhteistyökumppaninsa, trumpetisti Verneri Pohjola, on mukana myös säveltäjänä.
– Levyn tekeminen alkoi pandemia-aikaan, kun ei voinut matkustaa. Oli paljon luppoaikaa, ja jotenkin aloimme säveltää instrumentaalimusaa Vernerin kanssa. Olemme puhuneet yhteisen albumin tekemisestä siitä asti, kun hän alkoi soittaa kanssamme. Kaikki tuntui tosi luonnolliselta, Markus kertoo.
– Levy tehtiin perinteisellä meiningillä. Koko bändi oli yhtä aikaa studiossa, ja iso osa matskusta purkitettiin samalla otolla. Moni biisi lähti liikkeelle Markuksen kitarariffistä, ja hahmottelimme yhdessä harmoniaa ja muuta. Kun meillä oli perusajatus, annoimme usein vuoron Vernerille, joka kirjoitti biisiin melodian. Levyllä on myös hyvinkin improvisoituja teoksia kuten Standing Rock. Se on Vernerin trumpettisoolon päälle rakentunut kappale, joka tehtiin ihan on the spot, Tuomo jatkaa.
– Albumiin liittyy tietynlainen eskapismi ja kaukokaipuu. Yritimme luoda musan kautta illuusion siitä, että ollaan jossain toisessa ympäristössä rapakon takana. Ikään kuin simuloidaan roadtrippiä. Luulen, että ihmisillä on kova tarve paeta ympäröivää todellisuutta tällä hetkellä. Onhan tämä ahdistavaa aikaa, Markus miettii.
– Meidän keikat onkin immersiivisiä trippejä. Kaikkea voi tapahtua ja tapahtuukin! Niissä on se tietty uniikkius, samatkin biisit kuulostaa aina hieman erilaisilta. Nykyään asiat tehdään yhä enemmän niin, että koneelta tulee paljon asioita ja keikkakokemus pyritään toisintamaan. Meidän polku on täysi vastakohta tuohon trendiin, ja elän toivossa, että sille riittää kysyntää tulevaisuudessakin. Voisin kuvitella, että vastareaktiona kaikelle tekoälytapetille ihmisillä on tarve saada uniikkia substanssia, jota ei muualta saa.
LEVY JONKA TAKIA MEISTÄ TULI TUOMO & MARKUS
The Band
Music from Big Pink (1968)
Tuomo: – Mulla on ollut pitkään läheinen suhde The Bandiin. Se löytyi aikoinaan faijan levyhyllystä, ja mulla on hyvin varhaisia muistikuvia tietyistä biiseistä.
Markus: – Levyllä on kaksi biisiä, jotka esitimme esiintyessämme ekan kerran kimpassa keväällä 2007. Musisointimme yhdessä alkoi siitä.
Your browser does not support iframes.
Your browser does not support iframes.
***
LEVY JOLLA ON OLLUT SUURI VAIKUTUS MUSIIKKIIMME
Grateful Dead
Europe ’72 (1972)
Tuomo: – Olemme vetäneet Jack Straw -biisiä coverina, ja se on yksi meidän livesetin bravuureista. Grateful Dead on tärkeä esikuva siinä, että ne yhdistelee monenlaista kamaa tosi ennakkoluulottomasti.
Markus: – Music for Roadsin biisi Highway One Loop on suora viittaus Grateful Deadin maailmaan.
Your browser does not support iframes.
Your browser does not support iframes.
***
LEVY JOKA MUISTUTTAA VERNERISTÄ
Miles Davis
In a Silent Way (1969)
Tuomo: – Miles Davis on tietysti oleellinen referenssi meidän uuden instrumentaalilevyn suhteen.
Markus: – Verneriä ja Milesia yhdistää se, ettei heidän trumpettinsa ole ikinä soundannut samalla tavalla trumpetilta ja soittimelta kuin lähes kaikilla muilla. Se on aina tosi inhimillinen, lauluäänen kaltainen elementti.
Your browser does not support iframes.
Your browser does not support iframes.
***
KOKO YHTYEELLE MERKITTÄVÄ ALBUMI
Tom Waits
Mule Variations (1999)
Markus: – Tom Waitsin pitkäaikainen yhteistyökumppani, kitaristi Marc Ribot, on soittanut myös meidän levyillä. Se on ollut hienoa, eikä vähiten sen takia, miten hän soittaa Mule Variationsilla.
Tuomo: – Uskon, että Vernerikin on ottanut Tom Waitsistä inspiraatiota trumpettisoundiinsa. Ehkä se tietty raspi tulee sieltä.
Your browser does not support iframes.
Your browser does not support iframes.
***
MODERNIN AMERICANAN SUUNNANNÄYTTÄJÄ
Wilco
Sky Blue Sky (2007)
Markus: – Wilco on ollut iso vaikuttaja. Heillä on ennakkoluulotonta genrejen sekoittamista ja juurevaa, mutta tarvittaessa laajallekin venyvää presentaatiota ja soittamista.
Tuomo: – Meidän levyvalintoihin tuli vahingossa teema! Näissä on paljon americana-artisteja, jotka ovat tehneet yhteistyötä avantgarde-ja jazzihmisten kanssa.
Your browser does not support iframes.
Your browser does not support iframes.
***
LEVY JOLTA VARASTIMME RUMPUKONESOUNDIN
Sly and the Family Stone
There’s a Riot Goin’ On (1971)
Markus: – Meillä on sisarbändi Pratt & Moody. Se ei edusta aivan Family Stonen maailmaa, mutta jokin yhteys amerikkalaiseen soulperinteeseen siinä on.
Tuomo: – Tällä albumilla on näyttävässä roolissa Maestro Rhytm King II -rumpukone, joka esiintyy myös uuden levymme Deep Deuce -biisissä.
Your browser does not support iframes.
Your browser does not support iframes.