The Moontwins on monella tapaa mielenkiintoinen, eri maailmat kohtauttava projekti. Kaksi eri-ikäistä muusikkoa, kaksi sukupolvea, kaksi sukupuolta, kaksi täysin eri soitinta. Silti kaikki soi ja sointuu täydellisessä harmoniassa.
Projektin idea syntyi viisi vuotta sitten, kun PK Keränen alkoi miettiä haitarin ja sähkökitaran naittamista samassa projektissa.
– Haitari on mielestäni fantastinen instrumentti. Se on rytmisoitin, sointusoitin ja melodiasoitin samassa paketissa, Keränen kehuu.
Keränen etsi Googlesta, onko soitinyhdistelmää jo hyödynnetty jossakin duossa, mutta tuloksia ei löytynyt. Tämän innoittamana Keränen lähti metsästämään haitarin taitajaa.
Sellainen saatiin Leija Lautamajasta, mutta hänen löytämisensä vaati erään toisen nimekkään hanuristin apua. Keränen soitti ensin itselleen Kimmo Pohjoselle ja kertoi ideansa uudesta duosta.
Pohjonen mainitsi Leijan, mutta Keränen kysyi ehdotuksia muualtakin. Siinä vaiheessa, kun sama nimi oli mainittu muutamasta eri lähteestä, Keränen päätti ottaa yhteyttä kansanmusiikkiin erikoistuneeseen Lautamajaan.
– Siinä kävi klassinen juttu: kun kokeilimme soittaa yhdessä, olin jo viiden minuutin jälkeen että vau, tässä ei ole mitään ongelmaa, Keränen muistelee.
Vaikka Lautamaja ja Keränen tulevat eri taustoista ja ovat näennäisesti hyvin erityyppisiä ihmisiä, kaksikko on onnistunut löytämään yhteistä.
– Minusta on ollut yllättävää, että kun PK on soitattanut minulle jotain referenssikappaleita, ne ovat olleet minulle ennestään tuttuja. Musiikillinen taustamme on yllättävän samankaltainen, Lautamaja kertoo.
Hanuristi jatkaa kaksikon ymmärtäneen nopeasti, että kansanmusiikkia ja Keräsen soittamaa rockia yhdistävät korvakuulolta opetteleminen, yhteissoitto ja toisen soittamiseen reagointi.
– Niiden perus-dna on täysin sama. Oli todella hämmentävää, miten meidän ei tarvitse edes puhua ymmärtääksemme toisiamme, Keränen myötäilee.
Toisenlaiseen sointiin tottuneelle Lautamajalle rockin soittaminen on ollut vapauttava kokemus.
– On ollut todella hienoa, että joku toisen genren ihminen näkee minut muusikkona ja instrumenttini soittimena, jolla voi soittaa mitä tahansa.
Vapaamielisyys on hauskaa
Keränen toden totta arvostaa Lautamajan soittotaitoa ja musiikillista taustaa, mikä käy ilmi tavasta, jolla hän puhuu soittotoveristaan.
– Leija on älyttömän hyvä soittaja, ja teknisen ulottuvuuden lisäksi hän on harvinaisen herkkävireinen ja musikaalinen. Sellaisessa seurassa on helppoa soittaa, Keränen kehuu.
Lautamaja arvostaa Keräsessä erityisesti tämän persoonallista tyyliä, josta tunnistaa heti, kenen kanssa oikein on soittamassa. Luonnollisesti myös kyky tehdä hyviä kappaleita on eduksi.
– Silloin kun sä olet siellä zonella, niin kuin itse sanot, kellään muulla ei ole sinne pääsyä, Lautamaja toteaa Keräsen nauraessa vieressä.
Kerästä ei kiinnosta, mihin genreen The Moontwinsin musiikki luokitellaan. Hän jättää lokeroinnin mieluummin muille ja keskittyy tekemään itselleen mieluista musiikkia. Lautamaja puolestaan uskoo, että projektin musiikki voi istua monen eri tyylin alle, ja vaikutteita voi hakea vaikkapa Beyoncén kappaleen bassoriffistä.
Haitarin ja sähkökitaran yhdistäminen ja lokeroista viis veisaaminen kuulostaa siltä, että The Moontwinsin ytimessä on aitoa punkhenkeä.
– Se on minusta todella hyvä juttu, koska se on yksi pääsyistä siihen, että aloin aikoinaan soittaa. Vapaamielisyys on minusta hauskaa, Keränen myötäilee.
Vaikka Lautamaja on kuunnellut paljon rockia ja mainitsee nimeltä esimerkiksi System of a Downin, häntä ei sanojensa mukaan kiinnosta roots-musiikki, jonka alle The Moontwins varmasti monessa yhteydessä leimataan.
– On hauskaa, että menemme siihen genreen, vaikka minulla ei ole sen vaatimaa ammattitaitoa. PK kysyi joskus, sopisiko tähän jokin zydeco-hanurijuttu, ja vastasin, että odota kun käyn kuuntelemassa, koska en tiedä, miten sellaista soitetaan, Lautamaja nauraa.
Kaksikon mukaan tarkoituksena ei ole toistaa sitä, mitä joku muu on tehnyt, tai edes pyrkiä olemaan uskollinen roots-tyylille – tai millekään muulle kuin itselleen.
– Joku sanoi joskus hienosti, että ruuti on jo keksitty, mutta voit keksiä uudelleen oman ruutisi, Keränen filosofoi.
Luksusta unelmapaikassa
Uusi duo erikoisella soitinyhdistelmällä ja do it yourself -asenteella ei ole tämän hetken musiikkimaailmassa mikään helpoin yhtälö. Kaksikko ei kuitenkaan menetä yöuniaan miettiessään, voiko projektilla tehdä rahaa ja päästä suurten yleisöjen eteen.
Kahdestaan pienellä soitinkombolla kiertäminen on jo itsessään paljon edullisempaa kuin bändin kanssa isolla tiimillä rundaaminen. Lisäksi The Moontwins kertoo mukautuvansa ja mahtuvansa kaikenkokoisille lavoille ja todella erityylisiin tapahtumiin.
– Uskon ehdottomasti siihen, että jos musiikki on hyvää ja vilpitöntä, aina löytyy ihmisiä, jotka pitävät siitä. Sitä en tiedä, riittääkö se elättämään, mutta jos olisin pohtinut tällaista 45 vuotta sitten, en istuisi tässä, Keränen sanoo.
Lautamaja on Keräsen kanssa samoilla linjoilla siitä, että rahakysymys ei saa olla este soittamiselle. Hän uskoo, että mikäli kaksikolla on mukavaa yhdessä, se välittyy myös muille ihmisille.
– Jos on löytänyt sellaisia soittokavereita, joiden kanssa homma toimii, se luksus pitää käyttää hyväksi.
Luksusta on Lautamajan mukaan sekin, että The Moontwins on juuri nyt unelmapaikassa – ruohonjuuritasolla, missä saa tehdä musiikillisesti ihan mitä haluaa ja vielä siten, että kaikki toimii. Kaksikolla ei ole paineita sen suhteen, että seuraavan hitin pitäisi olla jo tekeillä.
Parivaljakko ei myöskään pelkää kommentoida toisen soittoa ja antaa ideoita. Kokeneet soittajat osaavat ottaa toisiltaan palautetta.
– Toisen soittajuus ei ole mikään pyhä asia, vaan voi sanoa, että mitä jos muuttaisit tuon jutun. Minäkin olen tottunut siihen, että soittoani ronkitaan, ja se on hyvä, Keränen kertoo ja paljastaa olleensa muutamaankin otteeseen haitari sylissään näyttämässä Lautamajalle keksimäänsä ideaa.
Äänilevyn ehdoilla
Vaikka The Moontwins on duo, sen debyyttialbumilta Night Timesilta löytyy melko laaja kirjo erilaisia soittimia ja soundimaailmoja. Albumilla käytettyjen instrumenttien joukossa on esimerkiksi useampi eri haitari, mandoliini, eri pedaaleita, sähkökitaroita, perkussioita, bassoklarinetti, rumpukone, piano ja eri syntikoita.
Tarkoituksena ei ollut luoda levystä livetilannetta vastaavaa taltiointia. Kaksikko koki äänittävänsä poplevyä, josta tehdään studiossa niin hyvänkuuloinen kuin mahdollista, miettimättä sitä, miten kappaleet tuotetaan yleisön edessä.
– Mielestäni levyn tekeminen on oma taiteenlajinsa. Kaikki on mahdollista, jos kappale toimii ja sävellys on hyvä. Jos kappaleen loistoon saaminen edellyttää asioita, jotka eivät ole livesoitossa heti saavutettavissa, ilman muuta ne pitää silti tehdä, Keränen avaa omaa äänitysfilosofiaansa.
Yhdessä uuden kokeileminen ja tekeminen tuntuu Keräsestä ja Lautamajasta luontevalta ja hyvältä juuri siksi, että he ovat niin erilaisia ihmisiä. Kumpikin tuo mukanaan omaa suosikkimusiikkiaan ja soittotaustaansa, mikä saa veden virtaamaan. Kaksikko on samaa mieltä siitä, että egot eivät ole taistelleet, vaan tavoitteena on ollut tehdä hyvää musiikkia.
– Tämä duo on sekasukupolvinen ja taustoiltaan erilainen, mutta tähtäin on täysin sama. Se on virkistävää, ja on kiva joutua debatoimaan, koska silloin sun pitää todistaa, että ehdotuksesi on hyvä, Keränen selittää innostuneena.