Teksti: Aki Nuopponen, kuvat: Jyrki Heikkilä
Onko siitä todella jo kolme ja puoli vuotta, kun törmäsin Stoned Statuesiin ensimmäisen kerran? Tämä tapahtui lokakuussa 2021 Tampereen Lost in Music -kaupunkifestareilla, tarkemmin sanottuna Maanalaisessa.
Tuolloin Stoned Statues oli itselleni välittömästi vuoden tulokas. Koukeroiset biisit ja iso energia olivat jo itsessään kovaa valuuttaa uudelle bändille, mutta eniten Stoned Statuesissa iski se, että trio-bändistä irtosi monisärmäistä soundia ja jotenkin aavistelin tuolla hetkellä, että tämä bändi voi tehdä halutessaan ihan millaista musiikkia haluaa.
Tässä välissä Allu, Markus ja Jenna ovat tehneet valtavan nipun keikkoja ja tietysti julkaisseet kaksi kokonaista albumia. Eikä siinä vielä kaikki, kuten sanotaan: Kolmas levy on jo työn alla ja ihan pian bändi menee ensimmäistä kertaa ulkomaille asti, joten vaikuttaa siltä, että Stoned Statuesin vauhti vain kiihtyy, ja nimenomaan hyvällä tavalla.
Torstai ei ole kaikkein otollisin keikkapäivä, kello 19:00 torstaina ei ole paras mahdollinen soittoaika ja niin paljon kuin G Livelabista keikkapaikkana pidänkin, se ei ole ehkä se ihan terävin ykkönen metallikeikoille.
Näissä puitteissa saikin kirkkaasti huomata sen, miten kovaksi tekijäksi Stoned Statues on jo karaistunut. Päälle satahenkinen yleisö otettiin haltuun heti sekä sävelin että välispiikein, ja kaikki keskittyivät täysillä trion antiin.
Kauan sitten mainitsemassani Maanalaisessa esiintyi nuori, innokas ja innovatiivinen bändi. Kaikin puolin valmis trio. Mutta silti nyt G Livelabissa esiintyi kokeneempi, vielä innokkaampi, yhä innovatiivisempi ja ennen kaikkea sellainen trio, joka ei todellakaan ole valmis. Ja tällä tarkoitan sitä, että bändi tuntuu vielä uteliaammalta kuin aiemmin.
Muutama vuosi ei ole vienyt Stoned Statuesilta energiaa, vaan oikeastaan tuonut sitä vain lisää. Trion yhteensoitto on sellaista kuin kolmikko olisi ihan oikeasti yhtä. Ihan kuin heidän ei tarvitsisi vaihtaa edes katseita ja kaikki tietävät, mitä seuraavaksi tapahtuu, miten seuraavaksi revitellään ja missä kohdassa annetaan tukan heilua vielä vähän kovempaa. Mitään käsikirjoitusta ei selvästikään ole olemassa. On vain yksi yhtenäinen Stoned Statues.
Stoned Statuesin kaksi ensimmäistä levyä ovat olleet niin persoonallista jälkeä, etten oikeastaan ihmettelisi yhtään, jos bändin olisi paljon hankalampaa voittaa yleisöä puolelleen. Biiseissä vilisee vaikutteita metallista, rockista, progesta, punkista ja vaikka mistä, ja siellä kaiken taustalla on jopa funk- tai rap-bändinkin groovea. Eikä pidä unohtaa sitä, että Jenna Kosusen tapa laulaa ja elää kappaleita on vähintäänkin omalaatuinen – eli juuri hyvällä tavalla osastoa ”rakasta tai vihaa.” Jokin bändin särmässä kuitenkin kaataa raja-aitoja, ja tekee vaikutuksen ihmisiin.
Eikä tätä toisaalta tarvitse ihmetellä lainkaan, kun katsoo bändin meininkiä lavalla. Kyseessähän on timanttisen taitava trio ja keikan aikana voi keskittyä täysillä kekseliään tarttuviin biiseihin, tai ihmetellä juurikin Jennan uniikin laulun voimaa, Allun älyttömiä rumpukomppeja tai Markuksen rautaisia riffejä. Joka puolella tapahtuu paljon kaikkea.
Palataan takaisin siihen, millainen potentiaali Stoned Statuesissa piilee. Tämän keikan jälkeen olen yhä sitä mieltä, että tämä bändi saa jatkaa kahden ensimmäisen levynsä tiellä tai venyttää niiden tyylikirjoa, tai sitten se voi räjäyttää koko tyylinsä kappaleiksi ja tehdä mitä tahansa genreä. Voin ihan hyvin kuvitella Stoned Statuesilta vielä metallisemman tai progemman levyn, silkkaa punk-revittelyä, valtavan konseptialbumin, elektronisempia kokeiluja tai vaikka popahtavammin tarttuvaa musiikkia. Jotenkin tuntuu siltä, että tämä trio pystyy kokeilemaan mitä vain.
Stoned Statues on oiva esimerkki siitä, että oman persoonallisen tien valitseminen kannattaa, eikä mihinkään valmiiseen muottiin tarvitse ahtautua. Stoned Statuesin musiikilla ei ehkä ”breikata” hetkessä suurille areenoille, muttei tarvitsekaan. Tämä trio loksauttaa yksi kerrallaan leuan toisensa perään nyt keikoillaan, pian kolmannella levyllään ja sitten taas sitä seuraavilla keikoilla. Bändin matka on toivottavasti alussa, enkä malta odottaa jatkoa.
