Kerafest
Keran Hallit, Espoo
20.7.2024
Teksti ja kuvat: Anssi Eriksson
Espoon Kerassa sijaitsevassa entisessä logistiikkakeskuksessa juhlittiin tänä vuonna Kerafestin merkeissä kolmatta ja samalla viimeistä kertaa. Esiintyjälista oli jäähyväisten arvolle sangen sopiva, sillä paikalle saapuivat Sur-Rur, Nuoruus, Modem, Lala Salama ja Kissa. Alkuperäissuunnitelmissa viimeisenä mullat tapahtuman päälle olisi ripottellut Nyrkkitappelu, mutta yhtye joutui perumaan esiintymisensä sairastapauksen vuoksi. Pikahälytyksellä paikkaajaksi löytyi kaikeksi onneksi Kouvolan punk-ylpeys Kivesveto Go Go.
Saavuin paikalle juuri Kissan aloitellessa settiään. Pikaisella ja pintapuolisella alueeseen tutustumisella juhlaväen kokoontuminen oli varsin vapaamuotoista, sillä lastauslaiturille rakennetun lavan ympärille ei oltu kyhätty sen enempää juomakarsinoita kuin paineaitojakaan, eikä sisäänpääsylle asetettu ikärajoja tai sisäänpääsymaksuja. Paikalla oli väkeä kaikista ikäluokista ja meininki vaikutti ilahduttavan heterogeeniseltä. Alueen laidoille ripotelluilla myyntipisteillä oli tarjolla purtavaa ja bändipaitoja, käsityötuotteita unohtamatta.
Teiniunelmalla sisään ajanut Kissa tunnetaan erinomaisena liveyhtyeenä, eikä rymyryhmä pettänyt tälläkään kertaa. Allekirjoittaneelle orkesteri pääsee oikeuksiinsa nimenomaan livesoundeilla ja -lauluilla, sekä tietenkin vastaanpanemattomalla energialla. Musiikin mukana joka solullaan elävä jäsenistö tartuttaa saman svengin yleisöönkin, ja onhan bändin kappalemateriaali parhaimmillaan aivan äärimmäisen tarttuvaa tavaraa. Yleisöä liikuttavimmista esityksistä mainittakoon Valonnopeudella, Tiikerirock ja Vaarallinen bändi. Uuttakin materiaalia tarjoiltiin menevän Wayne’s Worldin muodossa.
Kivesveto Go Go:lta ei myöskään juuri ultratarttuvia kertosäkeitä puutu. Vaikka kappaleiden sanoituksissa onni potkiikin Markkua lähinnä teräskärkisillä maihareilla, ei tarinoissa sukellella pohjattomassa synkkyyden alhossa tai ylitetä turhaan parodiahorisonttia. Mustan huumorin värittämää nihkeää arkirealismia maustetaan lennokkaammalla symboliikalla tavalla, joka toimii yleisön yhteen ääneen kailottamana suorastaan esimerkillisesti.
Bändin settilista oli varsinaista suomeksi lauletun punk-paahdon greatest hits -tykitystä: Psykoosi syvenee, Ankee kesä, Tajuutsä jätkä?, Tony, Resilar Risto, Nopeempi kuin Veijo, Miten loma toimii sekä tietenkin encorena kuultu Äiti hei, jonka kertosäe luultavasti kaikuu hallien uumenissa aina niiden purkuun asti. Taukoamatta pyörineen pitin lisäksi nähtiin vanhaa kunnon stage divingiakin. En tiedä mistä keikan aikana lavalle viereeni tupsahtanut kaasunaamari oli peräisin, mutta tuokin näky istui tapahtuman loppuhuipennuksen riehakkaaseen tunnelmaan kuin nakutettu.
Lyhyen tutustumisen perusteella tätä menoa olisi ollut mukava päästä todistamaan jatkossakin.
Kissa-yhtyeen settilista.