Teksti ja kuvat: Matti Komulainen
Viljandin folkjuhlilla soi kaikkea Vassvik/Silvola/Strypen Jäämeren saamelaisjoiusta Kader Tarhaninen tuaregbluesiin. Isoimmat yleisöt haali kuitenkin virolainen kansanmusiikki, kuten Trad.Attack! ja Zetod.
Joikutrion kitaristin Juhani Silvolan lisäksi Suomea tapahtumassa edusti kanteletar Arja Kastinen, Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston historian ensimmäinen tohtori.
”Tämänvuotisen kansanmusiikkijuhlan taiteellisena tavoitteena oli esittää elinvoimaista ja kiehtovaa tanssimusiikkia sekä paikallisista että kansainvälisistä perinteistä. Samalla halusimme tuoda esiin niiden ihmisten kulttuuria, jotka ovat joutuneet jättämään kotimaansa”, festivaalin johtaja Ando Kiviberg kertoi.
Folkkarit vuonna 1993 käynnistänyt Kiviberg selvitti, että VFMF haluaa myös palvella paikallista yhteisöä laajentamalla vapaasti käytettävissä olevien alueiden määrää, joissa ihmiset voivat nauttia kansanmusiikista ilman pääsylippua.
Kesän kuumin festari?
32. Viljandi Folk Music Festival (VFMF) kylpi hellekelissä torstaista sunnuntaihin. Lämpömittari hipoi kolmeakymmentä astetta koko pitkän viikonlopun. Jo avajaispäivänä torstaina Viljandissa juhli seitsemisentuhatta kävijää ja viikonlopun vilkkaimpana päivänä lauantaina väkimäärä melkein tuplaantui.
VFMF on koko perheen festivaali ja lapsetkin folkkaavat mukana, vaikka maksullinen passivyöhyke on kokonaisuudessaan anniskelualuetta. Ratkaisu rauhoittaa yleistä ilmapiiriä, joka välittyi kävijälle leppoisana osallistumisena. Ördääjiä saati aggressioita ei osunut kohdalle kertaakaan nelipäiväisessä roots-maratonissa.
Kokoontuminen on Baltian isoimpia kansanmusiikin alalla varsinaisten laulujuhlien ulkopuolella. Ohjelmaan oli nyt pakattu reilut 170 konserttia, joista 70 soitettiin neljällä ulkolavalla ja kolmella sisälavalla. Satakunta keikkaa oli koettavissa puolestaan ilmaisalueilla.
Pääesiintyjiä oli useita – virolainen kansanmusiikki eri muodoissaan ja kymmenien artistien tulkintoina. Meilläkin keikkaillut Trad.Attack! kaltaisineen haali yleisön keikoilleen heittäytymään kokovartaloisesti.
Paikallisen tarjonnan rinnalle oli kutsuttu noin tusinasta maasta maailmanmusiikkinimiä, jotka kuitenkin lähinnä täydensivät palettia. Etäisimmät vieraat tulivat Ukrainasta, Azerbaidžanista, Algeriasta ja Makedoniasta. Mansaari ja Skotlanti edustivat kelttiläistä maailmaa.
Hämmästyttävää oli jälleen katsoa ja kuulla, kuinka Viron omat lemmikit tuntuvat aina vain vetävän yleisöä tolkuttomasti. Trad.Attack!:n lisäksi bändit kuten Curly Strings, Zetod, Oopus ja Duo Ruut ovat soittaneet Viljandissa vuodesta toiseen, ja silti ne vetävät festivaalin isoimmat, innokkaimmat ja osallistuvimmat väkimassat.
Uusi kansanmusiikkipolvi on lisäksi kasvamassa vauhdilla. Esimerkiksi koulutukselliset suurkokoonpanot Ethno Estonia ja Ethno Estonia Youth ovat tuoneet oppia ja kokemusta jo sadoille tuleville pelimanneille. Niissä soitti nuorta musiikintekijäpolvea Viron lisäksi useista muista maista ritirinnan. Kollektiivit ovat folk-ilmiön kasvualustoja ja samalla tulevaisuuden turva. Viljandissakin uusia pelimanneja kuultiin useissa soittajaisissa.
Lisäksi festarialue houkutteli nuoria katusoittajia habaa kasvattamaan: nuorimmat muusikot olivat juuri ja juuri kouluikäisiä.
Katselmuksella käyntiin
Kansanmusiikkifestivaali käynnistettiin torstaina puoliltapäivin paraatilla, joka koostui alkavan tapahtuman esiintyjistä ja kannattajista.
Satametrinen soitannollinen letka keräsi kadunvarsille runsaasti yleisöä sekä rinnalleen monenmoisia temppupyöräilijöitä ja potkulautajonglöörejä. Saattue kulki viranomaisohjauksessa vajaan 18 000 asukkaan kaupungin Tallinna-pääkatua Uku-kauppakeskuksesta linnanpuistoon.
Sen rinteillä sijaitsevat ulkolavat Kirsimägi I ja II, mäen huipulla taas Kaevumägi-lava ja 1200-luvulla rakennetun linnan rauniot. Mäen kupeeseen maastoutuu Perinnemusiikin aitta esiintymissaleineen. Sen takaa löytyy vielä Laululava, festivaalin suurin amfiteatterimainen estradi. Viereisessä Johanneksen kirkossa soi niin ikään.
Suomalaisista konsertoi ensimmäisenä Arja Kastinen juuri Johanneksen kirkossa, jonka historia ulottuu 1400-luvun jälkipuoliskolle. Pyhätön juhlava akustiikka natsasi täydellisesti kanteleiden kirkkaaseen äänialaan.
Arja Kastinen ja Eva Väljaots tuottivat hypnoottista virtausta, jossa kaksikon instrumentit vuoroin lipuivat yhteiseen äänijatkumoon ja sitten taas toinen tuotti pohjaääntä ja toinen melodiaa. Vaihtelu soittimesta toiseen kehitti lisäksi sointikuvaan soonista rikkautta, jossa mennyt ja nykyhetki kohtasivat. Heleä klangi vei tiloihin ja paikkoihin vähäeleisen estradin tuolle puolen.
Juhani Silvola vuorostaan esiintyi triossa Vassvik/Silvola/Strype. Jäämeren rannalta, Pohjois-Norjan Gamvikista eli Kammevuonosta lähtöisin oleva Torgeir Vassvik vastasi esillepanossa joiusta, kitarasta ja kehärummusta, Silvola preparoidusta kitarasta ja elektroniikasta ja Audun Strype äänitoteutuksesta.
Musiikki rönsysi eri suuntiin improvisaation tuntuisesti. Vassvik työsti kielipeliä ja urisi joikunsa matalalla fraseerauksella. Silvola kehitti arsenaalistaan vastavoimaa äänikudelmaan. Strype huolehti miksauksen nyansseista. Jälki oli irtonaista, no wave -tyyppistä tutkiskelua ja uusille turuille suuntaavaa mörinää.
Sunnuntain päättäjäisten soittokavalkadissa joiku kuulosti fuzz- ja muiden efektipedalien mukailulta. Alarekisteri oli ehkä vieläkin möyheämpää kuin ensikuulemalta.
Vahva Suomi-kytkentä oli myös Maimu Jõgedalla. Hanuristi on opiskellut Sibelius-Akatemiassa, asuu Helsingissä ja soittaa sooloprojektien lisäksi muun muassa folk-yhtyeessä Hostikka.
VFMF:lla Jõgeda oli minimalistinen ja samalla elokuvallinen hanuristi. Fiilis liukui helteen hiostavasta raukeudesta piazzollamaisiin ja kutkuttavalla tavalla vähän vinksahtaneisiin vivahteisiin. Pyhäpäivän iltapäivän konserttiin kiteytyi jotain oleellista pitkän viikonlopun tunnelmista ja vaikutelmista. Johdantojen tarinat taas veivät musiikin syntyhetkiin soittaja-nomadin värikkäällä taipaleella, joka on saanut Jõgedan opiskelemaan myös niin klassista kuin jazzia.
Suomi vilahti myös Naised Köögissä -ryhmän keikalla hauskassa yhteydessä. Kööri tunnetaan ilottelevista kansanlaulutulkinnoistaan. Nyt yhteen uuteen lauluun oli ujutettu sooninen silmänisku Kajlle ja vuoden soitetuimpaan saunabiisiin. Löylyttelyn iskulauseeksi iskostunut Bara bada bastu irrotti Laululavan yleisöstä innostuneet väliaplodit. Kulttuurit kohtasivat!
Vahva kotirintama
Tämänkertainen VFMF veti neljän päivän mittaan 38 000 kävijää. Festivaali levittyi lisäksi maksullisen alueen ulkopuolelle laajempana kuin koskaan aiemmin. Kaupunkiympäristöön oli rakennettu ohjelma-, ruoka- ja artesaanitapahtuma keskustan ja vanhankaupungin kaduille, pihoille ja puistoihin.
Yksi suosikkikohteista oli vanhassa kaupungissa operoinut Sõprade Hoov, ”Ystävien piha”. Se kätkeytyi puutalorykelmän keskelle baareineen kaikkineen. Idyllisellä sisäpihalla toimii muina aikoina paikallinen waldorfkoulu. Eri puolilla kaupunkia kuuli lisäksi katusoittajia ja muita random-pelimanneja.
VFMF:n ydintä on uusien tulokkaiden esittely. Esimerkiksi Trifoor sai alkunsa pari vuotta sitten, kun viisi samanmieleistä naista yhdisti voimansa paikallisessa taideakatemiassa.
Jälki toi huiluineen mieleen 1960-luvun lopun brittiläisen folkrockin, samoin kuin ärhäkkään riot grrrl -asenteen, jolla vaikutteita myllytettiin yhteen. Hyvin toimi. Ilmankos bändi innosti muodostamaan spontaanin tanssikäärmeen, joka kiemursi yleisön keskuudessa.
Toinen maino uusi tuttavuus oli Ehale. Nelikon ulosanti muistutti enemmän nykymusiikkia kuin leimallista kansantanhua ja arkistoissa möyrintää. Pirskahteleva ylärekisteri toimi hienosti yössä. Soinnissa oli samalla hyvällä tavalla jotain ajattoman klassista ja ylevää.
Suurimmat kuulijakertymät vetivät virolaisbändit. Torstaina Curly Strings ja Paabel, perjantaina Trad.Attack! ja Oopus, lauantaina Zetod ja Duo Ruut ja päätöspäivänä Noëp. Esimerkiksi Zetod täytti amfiteatterimaisen Laululavan kattilamuodostelman reunoja myöten nostattaen korviahuumaavan palautteen tiedusteluun, saisiko olla vielä lisää. Kun taas finaalissa Zetod laski sykettä, yleisön kännykkävalomeri kilpaili taivaallisen alkuyön valoshown kanssa.
Yhtä lailla kiersivät faninsa pikkusormen ympärille vaikkapa VFMF:n tämänvuotisen Off the Ground -teeman esitellyt tähtivitja Paabel, bluegrass-juurinen Curly Strings, Viron kiireisimpiin vientinimiin lukeutuva Duo Ruut sekä 39 maassa keikkaillut ja nyt tauolle vetäytyvä Trad.Attack!.
Sainauksensa perustelivat vastaansanomattomalla tavalla myös monet muut nimet. Svjata Vatra vietti kaksikymppisiään, mikä näkyi lavalla laajennettuna, solisti-pasunisti Ruslan Trochynskyin johtamana kokoonpanona. Virolais-ukrainalainen folkpunk-yhtye sai kentällisen polkkaamaan ja osoittamaan muutenkin juhlamieltä ilmein ja käsielein. Ukrainan asia oli ohjelmassa isosti esillä.
Trochinskyi on vaikuttanut myös Haydamakyssa. Viljandissa hän osallistui sähäkkään tykitykseen, jolla ukrainalaiskopla piiskasi vastaanottavaa kansaa. Oleksandr Iarmola oli vahva keulakuva kansamusiikkien ja reggaen fuusiolle. Laulaja otti väsymättä kontaktia kuuntelijoihin pitin yli, mikä kannusti kentän täyttävää juhlakansaa osallistumaan nuorimpia, sydänkäsimerkkejä näyttäneitä intomieliä myöten.
Folkrockin luottojyrä on puolestaan Nikns Suns. Sähäkkä 20-vuotisjuhlakokoonpano pani parastaan, kun saundissa ulvoi sähkökitaroiden lisäksi soittimia säkkipillistä ja haitarista kampiliiraan. Solisti Priit Oks jalkautui hanakasti kontaktoimaan faneja, joka meni kyykkyyn käskystä ja ponkaisi sitten kohti aurinkoa kun päällikkö komensi. Riffeistä erotti vaikkapa AC/DC:n, massantapututuksesta taas Queenin We Will Rock Youn. Työvoitto lajissaan.
Omanlaisensa todellisuuden loi myös Tintura. Kaari alun konesaundeista, isoista iskuista ja levysämpleistä kansan- ja maailmanmusiikillisiin vivahteisiin oli vaikuttava. Soivaa palettia avarrettiin vaihtelemalla kalustoa miltei veto vedolta. Soittimina toimivat kitara-basso-rummut -perustan lisäksi muun muassa dj-setti, viulu, jouhikko ja ja pikkukannel.
Tuulahduksia maailmalta
Natig Rhythm Group oli tämänvuotisen VFMF:n kiinnostavimpia tuontinimiä. Rytmien hypnoottisista kerrostumista, sointien kierrosta ja äänirekisterien vivahteista tuli mieleen qawwali ja Nusrat Fateh Ali Khanin kaltaiset tekijät, sijaitseehan Azerbaidžan persialaisen, turkkilaisen, arabialaisen ja kaukasialaisen kulttuurin leikkauspisteessä.
Natig Shirinov on soittanut yhdeksänvuotiaasta lähtien ja tunnetaan intialaisenperäisen nagara-rummun mestarina. Ilmaisussa paikallinen mugham-perinne sulautuu improvisaatioon. Mestarillinen sykkeen kanavointi ja rento läsnäolo nostivat keikan yhdeksi viikonlopun huipentumista.
Balkan-jytää tarjosi vuorostaan Džambo Aguševi Orchestra. Ulosanti oli tiukkaa ja kurinalaista ja ote pilkesilmäisen hyväntuulinen. Vaikka orkesteri ei sisänsä tuo genreen mitään uutta, paketti toimi. Vaskiperinteen sekä romani- ja turkkilaisvaikutteiden cocktail maistuikin juhlakansalle silminnähden.
Vastaavan vaikutelman sytytti Kader Tarhanine. Algerian, läntisen Saharan ja Sahelin alueen traditiota on myyty maailmalle muun muassa Mali-bluesina, taustalla toisinaan Blurin Damon Albarnin kaltaiset popvaikuttajat. Muodollisesti Kader Tarhanine kyllä hoiti hommansa mutta musiikista tuntui puuttuvan se koukuttavin ulottuvuus. Lisäksi ilmapiiri jäi viileäksi hiostavasta kuumuudesta huolimatta, kun puhemiehen niukat mutta kryptiset juonnot eivät juurikaan kuultua avanneet.
Omanlaisiaan avauksia edustivat niin ikään ukrainalainen Zhorzhyny, skottilainen Ímar, Mansaaren duo Elizabeth Davidson-Blythe & Daniel Quayle ja katalonialainen Magalí Sare & Manel Fortià.
Ukrainan naistrion heleä vokaalitaide satsasi lyriikkaan. Kaunolaulu toi kontrastia traagiseen sotakontekstiin, josta teokset oli tuotu kuuluville. Skottiviisikko taas miksasi möyheästi vyöryvät konesaundit perinnepeleihin säröttömällä pokalla ottaen työvoiton yleisönkosiskelullaan.
Mansaarelaiset pohjustivat akustisen pelimannihilipatihein synamatoin ja konerytmein, joskin viulu ja kitara tuntuivat usein jäävän bittivyörytyksen alle. Vokalisti-multi-instrumentalisti Magalí Sare ja basisti Manel Fortià vuorostaan kehittivät shown, joka kurkotti Etelä-Amerikasta Espanjaan. Nokkelointi kompastui Menorcalta juontuvaan biisiin, johon johdatellut vokalisti kehotti väen pysymään poissa saarelta. Siitä tuli mieleen lähinnä uutisvirta yksittäisten turistien maalittamisesta Espanjan lomakohteissa.
Päätöspäivänä VFMF kokosi vielä kaupungissa yhä olevat pelimannit loppukaronkkaan. Linnavuoren Kirsimägi II -lavalla kävivät Ando Kivibergin tavoin esiintymässä vielä kerran taiteilijat Mari Kalkunin kaltaisista virolaistähdistä tuontinimiin, kuten Vassvik/Silvola/Strype.
Seuraava Viljandin kansan- ja maailmanmusiikkijuhla, eli 33. VFMF toteutetaan 23.–26.7.2026.
