Uusi aalto on tuttu innoittaja kotimaisille indie-artisteille, eikä Plastic Toneskaan peittele lähteitään. Mutta yhtye myös erottuu vertaisistaan. Viisikon Blondie-vetoinen New York -mukaelma kuulostaa virkistävän omintakeiselta, varsinkin sekoittuessaan synthpopin uusromantiikkaan ja Thin Lizzyn innoittamiin kitarakommentaareihin.
Vaikka Power Pop Testament on Plastic Tonesin debyyttipitkäsoitto, on sitä pohjustettu pienjulkaisuilla monen vuoden ajan. Siinä sivussa muusikot ovat meritoituneet Ghost Worldin, Tamara Luonnon ja Pölykuun kaltaisissa kokoonpanoissa. Sivupoluilta on löytynyt glitteriä, polymeerejä sekä taitoa saattaa retrojäljet uusiin yhteyksiin. Viime kädessä Plastic Tonesin emansipoitunut olemus on kaikkine vaikutteineenkin silkkaa 2020-lukua.
Kappaletasolla yhtye luottaa yliampuvaan tarttuvuuteen, mutta jättää sijan myös mielikuville. Laulut säilyttävät salaperäisyytensä, vaikka yhtyeen melodinen käsiala ja Tytti Roton summittainen intonaatio tulevat nopeasti tutuiksi. Vetoavimmin tunnesisältö ja esillepano kohtaavat Late Night Linella ja uudelleen versioidulla Mystery Machinella, joiden himmeään imuun ei kyllästy.
Power Pop Testament on pikemminkin ehjä kuin täydellinen levy. Sen antaumuksellisuudessa on kuitenkin lumoavaa hehkua.