Eipä ole tämä se Stone Temple Pilotsin jäsenten toinen bändi vuosituhannen taitteesta. Sen sijaan kyse on kahden free jazz -hahmon improvisoimasta erityismusiikista.
Vaskipuhaltaja Steph Richards ja lyömäsoittaja Quasim Naqui toteuttavat kokeellista ja abstraktia musiikkia kerrassaan omaehtoisella tavalla. Korkeintaan minimaalisesti melodioihin viittaava, pääosin erilaisia tukahdutettuja hälyääniä tuottava trumpetti tai flyygelitorvi saa jonkinlaiseksi tuekseen pienimuotoista rumpujen rapsuttelua ja kopsuttelua. Minkäänlaisesta komppaamisesta ei voi puhua, mutta eipä solistinen elementti sellaista kaipaakaan.
Talk Show’n ilmaisun osaset tuntuvat eetteristä poimituilta signaaleilta, joiden välillä ei juuri ole keskusteluyhteyttä. Ilmava, intensiteetiltään vähäeleinen kokonaisuus on selkeästi erikoislaatuinen ilmiö musiikkikäsitteen laitamilta.
Häröilystä tai perseilystä ei onneksi tunnu olevan kyse. Vaan kun tarttumapinta lähestyy nollaa eikä outo operaatio kuulosta myöskään hauskalta tai svengaavalta, levyn kuuntelemista on aika vaikea perustella itselleen.