Tämä nelikymppinen Nashvillen kasvatti muistetaan aina todeta John Hiattin tyttäreksi, vaikka hän on rakentanut soolouraa omilla ansioillaan jo viiden albumin verran. Lilly Hiattin lauluntekijän otteet lepäävät uudenkin näytön perusteella varmalla pohjalla.
Forever-albumilla pörisee 1990-luku. Suoraviivainen vaihtoehtorock ja folkmeininki kohtaavat toisensa murean maukkaasti. Hiattin aviomiehen Coley Hinsonin tuottama levy täyttyy perusbändisoittoon nojaavista kolmen minuutin ralleista, jotka nappaavat vaivatta mukaansa.
Heleät kantripoppalat Evelyn’s House ja Man raikastavat kivasti levyn retroisasti surisevaa kitaramaisemaa. Laulujen välillä on mukavasti variaatiota. Silti Foreverillä on niin sanottuja häiriötekijöitä, jotka estävät sitä nousemasta tätä mieleenpainuvammaksi julkaisuksi.
Hiattin sinänsä mainiota laulua särötetään liian usein, ja kappaleiden sovitukset ovat jokseenkin mielikuvituksettomia. Yhdeksän miellyttävän kappaleen joukosta on vaikea poimia erityisen elämyksellisiä hetkiä.
Vaikka omaperäisiä ulottuvuuksia jää kaipaamaan, Forever on lopulta hyvä näyte Hiattin tinkimättömästä americana-osaamisesta.