Kunnioitettavat 45 vuotta korkeintaan keskinkertaisen teutonimetallin suoltamista on melkoinen saavutus, mutta genretoteemi Grave Digger palaa juurilleen yllättävän pirteänä.
Yhtyeen 22. studiolevy Bone Collector ei seuraa takavuosien konseptialbumilinjoja, eivätkä sillä soi kosketinsoittimet. Yksitoista kappaletta ryskätään tiukasti perusasioiden äärellä, eikä formusta lipsuta.
Nämä perusasiat ovat alkuvuosilta tuttuja: armoton bassaritulitus, ylpeästi vanhakantaiset heviriffit, ennalta-arvattavuuteen asti perinteiset kappalerakenteet ja Chris Boltendahlin karhea, vuosikymmenestä toiseen konventionaalisia nuotteja karttava laulutyyli.
Boltendahlin karski ääni operoi noin puolen oktaavin alueella, mutta juuri tämä epämusikaalinen mutta oudolla tavalla lutunen röhinä on yhtyeen tavaramerkki. Ja samoin kuin kaikilla Grave Diggerin ei-konseptialbumeilla, lyriikat ovat totta kai hölmöintä kuviteltavissa olevaa heavy metal -puppugeneraattorin kierrätysjätettä.
Ja kuitenkin juuri tämä kaikesta krumeluurista karsittu potut ja muusi -lähestymiskulma tekee Bone Collectorista yhtyeen raikkaimman albumin ainakin vuosikymmeneen. Sedät jaksaa heilua!