Arvio: Hayley Williams on päässyt eroon pop punk -raameista ja genren rajoitteista, mutta turvautuu Ego Death at a Bachelorette Par­tylla liian usein popkliseisiin

Levy kuulostaa kolmea hyvää biisiä lukuun ottamatta turhan hätäisesti kirjoitetulta.
Arvio julkaistu Soundissa 9/2025.
Kirjoittanut: Nuutti Heiskala.

Arvio

Hayley Williams
Ego Death at a Bachelorette Party
Post Atlantic

Hayley Williams nousi julkisuuteen 2000-luvun puolivälissä pop punk -bändi Paramoren solistina. Odotukset säveltäjänä ja laulajana erittäin lahjakkaan Williamsin soolouraa kohtaan olivat korkeat, mutta vielä niihin ei ole oikein ylletty.

Ego Death at a Bachelorette Par­tylla pop punk -raameista ja genren rajoitteista on päästy eroon, mutta niiden sijaan sillä turvaudutaan aivan liian usein popkliseisiin. Le­vyn 18 biisiin mahtuu kolme hyvää (Ice in My OJ, Glum, True Believer), mutta muilta osin se kuulostaa aivan liian nopeasti kirjoitetulta. Vähän demomaiset elektroniset soundit ja epäkoherentti levykoko­naisuus alleviivaavat keskeneräistä tunnelmaa.

Uusi levy on Williamsin en­simmäinen omakustannejulkai­su pitkän Atlantic-uran jälkeen. Kovin tyytyväinen hän ei entiseen levy-yhtiöönsä ole – avausraidalla hän viittaa lafkaan sanoin ”a lot of dumb motherfuckers that I made rich.”

Muutenkaan Williams ei vaikuta erityisen tyytyväiseltä, mihinkään. Mirtazapinella hän laulaa olevansa hukassa ilman kyseistä masennus­lääkettä, True Believerillä hän häpe­ää kotiosavaltionsa Mississippin rasismia.

Levyn parhaat biisit ovat niin hyviä, että odotukset Williamsia kohtaan ovat edelleen korkealla. Ehkä ensi kerralla.