Albumin kannessa lokkiparvi liitää meren yllä. ”Voisinpa olla kuninkaana, ees päivän kruunu päässä kulkisin, ja jos sä tulisit mua vastaan, sinut suosiooni sulkisin”, Laurila sanailee kauniisti. Rakkausaiheen lisäksi festaroidaan, nähdään kuumeisia unia ja koetaan vapaapäivän suomaa onnea.
Melodisen vaihtoehtorockin tykittely on triolle luontevaa: amerikkalaiset powerpop- ja folkvaikutteet sulautuvat suomirockin tunnelmointiin. Hetkittäin voi aistia Jukka Nousiaisen tai Ville Leinosen esityksistä tuttua lämpöä ja aitoutta.
Office Building -yhtyeestä tutuksi tulleen herkkä-äänisen Laurilan ilmaisu on muuttunut. Mitään rokkikukkoa miehestä ei sentään kuoriudu, vaan laulu pysyy hillittynä. Jään silti kaipaamaan persoonallista ääntä.
Nakutan atk:ta ja Mandela-efekti ovat hauskoja biisinnimiä. Sanoitukset tuntuvat kuitenkin hieman väkinäisiltä, eivätkä sävellykset tuo ilmoille oikeastaan mitään uutta. Poikkeuksen tekee lopussa kuultava Tänään, joka jakaa hetken progressiivista syvyyttään matkalla kohti päätöstä.
Hei, otetaan hatkat ja eletään -biisin sanoma on puolestaan helppo allekirjoittaa. Se tiivistää myös koko levyn vilpittömän hengen.