Arvio: Joe Lynn Turner on löytänyt uutuudelleen yhden nykysukupolven lahjakkaimmista kitaristeista

Arvio julkaistu Soundissa 10/2022.
Kirjoittanut: Mape Ollila.

Arvio

Joe Lynn Turner
Belly Of The Beast
Mascot

Rainbow- ja Yngwie Malmsteen -menneisyydestään, melodisesta hard rockista ja superlyhyestä Deep Purple -pestistään tuttu Joe Lynn Turner on lyönyt viisaan päänsä yhteen raskaammassa möykässä kunnostautuneen Peter Tägtgrenin (Hypocrisy, Pain, Lindemann), kanssa. Pärlbyn keisari on gurumies, joten se ei mahda yllättää moniakaan, että hän osaa myös perinteisen heavymetallin kynäilyn salat. Kauan olen sitä toki jo odottanutkin, mutta nyt on lopultakin musassa kova meno. Mutta koska Turner ei pääse tavaramerkeistään eroon, musiikillisesti Belly Of The Beast on parhaimmillaan kuin hitosti rankempaa Rainbow’ta – ja unohdettavimmillaankin ihan perushyvää tamppausta. Belly Of The Beast on mainio albumi, jossa ohisektorille ei tipahda kuin paatokseksi karkaava päätösbiisi Requiem.

Ikämiehen edelleen verevästi veisaamat rallit kruunaa sooloillaan yksi sukupolvensa tyylitajuisimmista hevikitaristeista, Dynaztyn Love Magnusson. On ilahduttavaa, että 1980-lukua hallinneen sukupolven hevisatakielten joukosta löytyy edes joku, joka uskaltaa uudistua näinkin virkistävästi vielä vanhoilla päivillään. Nyt on fanien vuoro todistaa pystyvänsä samaan!

Muut artistin levyarviot