Suomenkielistä räminärokkia esittävän Kärmeksen musiikki nojaa vahvasti 1970-lukuun, mutta sen tekstit ovat tätä päivää. Turkulaisyhtyeen lyriikat sisältävät pääosin itsetutkistelua sekä tarinoita ihmissuhteiden haasteista ja ihanuudesta.
Toinen albumi esittelee bändin entistä monipuolisempana. Suoraviivaisten rokkibiisien kylkeen tuovat vaihtelua mieslaululla maustettu Maa sekä huomattavasti rauhallisemmat ja herkemmät kappaleet Linnut karkaavat itään ja Tärkeä ihminen. Yhtyeen vaikutteet voi arvata helposti, mutta ne eivät kiemurtele esiin liian pistävästi. Biiseissä on hienoja koukkuja, ja moni kertosäe jää päähän tahtomattakin.
Lotta-Lucia Laineen energinen, äärimmäisen asenteellinen ja päällekäyvä laulu on sekä bändin voimavara että heikkous. Tyyli sopii yhtyeen musiikkiin ja tekstien tulkitsemiseen erinomaisesti mutta menee vähän liian usein huutamiseksi. Siitä meinaa tulla yhdelläkin läpikuuntelulla ähky, vaikka levy on vain hieman yli puolituntinen.
Kärmes on parhaimmillaan pieninä annoksina, mutta parasta on, että lautaselle voi valikoida kymmenestä kappaleesta käytännössä minkä tahansa.