Alun perin venäläinen, synnyinmaansa jälkeen Ukrainassa ja viimeiset kolme vuotta Suomessa asunut Anton Belov on kulkenut pitkän matkan. Sitä kuvastaa 50-minuuttinen kappale Wayhome.
Kaukana ovat kotimaassa askarrellut sympaattiset suomenkieliset folklevyt. Wayhome on niin massiivinen post-rock-teos, että levyä kunnolla ymmärtääkseen se on koettava moneen kertaan täysin keskittyen. Vain niin voi ymmärtää Belovin mielenmaisemaa ja samalla jotain uutta itsestään.
Kaikki tämän kokoluokan kappaleet eivät tunnu yhtenäisiltä teoksilta. Ne voivat olla hyvää musiikkia, mutta silti vain irtonaisia osia jonossa. Wayhome on aidosti matka. Sen tarina alkaa tietystä pisteestä, josta kuljetaan lukemattomien juonenkäänteiden ja tunteiden kautta jonnekin aivan muualle.
On kiehtovaa huomata, miten yksi ja sama teos voi olla sekä rauhoittava että intensiivinen. Kauan pitää kitaroilla, kuoroilla, orkestereilla ja suomenkielisillä lyriikoilla yllä sellaisia jännitteitä, että Wayhome tuntuu yhdeltä 50-minuuttiselta kliimaksilta. Albumi ei kuulosta fiktiolta, vaan Belovin todellisuudelta suodattamattoman musiikin muodossa.