Funk metal -bändi Living Colourin visionäärisen taiteellisena kitaravirtuoosina tiedetty Vernon Reid tekee soolona sitä samaa, jota on ujuttanut emobändinsä tuotantoon välisoittoina ja hämybiiseinä. Ote on lennokkaan jatsahtava, kokeellinen ja eklektinen. Kokonaisuus on aika vahvasti prosessoitu, vaikka itse esitykset tuntuvat hyvinkin orgaanisilta.
Yksittäiset raidat ovat varsin kiinnostavia ja jännittävällä tavalla hämmentäviä. Yhtenäisenä kuunteluelämyksenä Hoodoo Telemetry ei kuitenkaan ole millään muotoa linjakas. Covereita löytyy kaoottiseen breakbeat-formaatiin muovatusta jazzstandardi Freedom Jazz Dancestä jähmeähköön Cream-luentaan Politicianiin. Oma materiaali seilaa samplejumittelusta soulpoppiin, rapista freejazziin ja banjocountrysta taiderockiin.
Arvosana ei kuvaa levyn osasten tasoa, ja taiteellisesti kattaus onkin korkeatasoinen ja kunnianhimoinen. Silti aavistelen levyn puhuttelevan lähinnä obskuurimpien asteikkojen ja himmeämpien moodien höydyntämisestä innostuvia kitarismin ystäviä. Tavan musafanille kokemus on vähän turhan haastava.