Vaikka Luke Haines ei koskaan saavuttanut Oasisin tai Pulpin suosiota, hän teki The Auteursin ja Baader Meinhofin kanssa 1990-luvun brittirockin parhaisiin lukeutuvia albumeja. Vielä kulta-aikaa seuranneen Black Box Recorderin indiepop oli laadukasta ja tyylillisesti erilaista.
Viimeiset parikymmentä vuotta Haines on viettänyt enimmäkseen sooloalbumiensa parissa Auteursin sointukulkuja, melodioita ja soundeja väsyneesti kierrättäen. Vuodesta 2020 lähtien hän on pyrkinyt piristämään reseptiään tekemällä yhteistyötä R.E.M.-mies Peter Buckin kanssa. Going Down to the River… to Blow My Mind on miesten kolmas kollaboraatio.
Rokimman All the Kids Are Super Bummed Outin (2022) jälkeinen albumi kuulostaa niin biisien kuin soundienkin puolesta sen verran paljon Hainesin soololevyiltä, että jää vähän epäselväksi, mikä Buckin panos on tällä kertaa ollut.
Vaikka Going Down to the Riverin biisit eivät ole varsinaisesti huonoja, niistä jää liukuhihnamaisen tyhjänpäiväinen tunne. Levyn rallatuksia kuunnellessa on vaikea uskoa, että sama mies kirjoitti aikoinaan Junk Shop Clothesin tai Unsolved Child Murderin kaltaisia mestariteoksia.