Tarvitseeko minkään albumin oikeasti kestää 27 kappaleen verran? Tickets to My Downfall toimi vuonna 2020 aivan hyvin sellaisenaan, mutta All Access -versio paisuttaa kokonaisuuden megamittaiseksi pop punk -rysäksi, joka aiheuttaa päänsisäistä jomotusta.
Mgk eli Colson Baker on liikkunut urallaan genrestä toiseen: räpistä pop punkiin ja edelleen haparoivaan poprockiin. Alkuperäisen Tickets to My Downfallin vahvuus oli sen vaivattomuudessa. Kynä sai sohia, laulu ei ollut nuotilleen ja Bakerin matala, hieman kömpelö ääni sopi pop punkin maailmaan yllättävän hyvin.
Blink-182:sta tuttu Travis Barker toi tuotantoon energiaa ja uskottavuutta, ja hyvällä fiiliksellä sai anteeksi paljon. Albumiin kohdistunut nihkeys liittyi pitkälti artistiin itseensä, ei niinkään musiikkiin, joka oli valtavirtaisempaa versiota vuosituhannen vaihteen ilmiöstä.
All Access lisää kokonaisuuteen kuusi lähinnä turhalta tuntuvaa kappaletta. Biisit ovat ihan meneviä mutta eivät tuo mitään olennaista lisää. Peruskaurapuuroa ilman mausteita.
Tällä musiikilla on yleisönsä: masennusta, päihdeongelmia ja kipeitä perhesuhteita käsittelevät teemat tarjoavat lohtua sitä tarvitseville. Alkuperäinen albumi yltäisi kolmen tähden tasolle, mutta näin ylitsevuotava versio liuottaa niistä yhden.