Kuinka monta kertaa suomirockin voi tehdä uudelleen? Jyväskyläläinen Nelosolut luottaa kotimaisen rouhean rockmusiikin perintöön ja tuo samalla kasarin suomirocksoundia 2020-luvulle.
Musiikki kumartaa Kolmannen Naisen alkupään tuotannolle, laulu- ja sanoituspuoli taas Happoradion suuntaan. Ja mainitaan nyt Eppu Normaalikin, jonka vaikutus kuuluu etenkin tarkoissa kahden kitaran sovituksissa ja säröisessä kilvoittelussa.
Vaikutteista huolimatta musiikissa kuuluu oma ääni ja visio. Kasarisoundia päivitetään onnistuneesti niin sävellysten kuin tuotannonkin puolesta. Avauskaksikko Pienestä pitäen ja Turisti avaa saluunan ovet näyttävästi, ja muukin levy kuulostaa tuoreelta ja luontevalta. Kuuluviin jätetyt stemmalaulut ja raa’at särökitarat tuovat persoonaa.
Nelosolut iskee toisella levyllään debyyttiä ammattimaisemmin, mutta tiivistys tulisi vielä tarpeeseen. Levyn keskivaiheen jälkeen fokus meinaa aavistuksen hukkua, mutta kaksi viimeistä raitaa palauttaa junan raiteilleen. Mustaa ja purppuraa kutoo paketin kasaan grungelle flirttailevalla, huomattavan synkällä otteella.