Moni tuntuu luokittelevan melodisen death metalin kolmeen kategoriaan: 30 vuotta vanhoihin klassikoihin, vanhojen bändien väsyneempään nykymenoon ja melodeathin johdannaisena syntyneeseen jenkkisoundisempaan metalcoreen.
Ruotsalainen Orbit Culture ei kuulu mihinkään näistä lokeroista. Bändi muistaa 1990-luvun ja Göteborgin, eikä karsasta myöskään metalcore-grooven parhaita puolia, mutta sillä on oma hämmentävä sävynsä. Nija (2020) oli yhtyeen edellinen huippu, ja nyt on saavutettu seuraava.
Kaikki lähtee siitä, millä tavalla laulaja-kitaristi Niklas Karlsson kirjoittaa katkeransuloisia lyriikoita. Hän repii aiheistaan kitkeriä melodioita ja runttaa kaiken ulos sellaisilla riffeillä ja huudoilla, että Death Above Lifea kuunnellessa huomaa myhäilevänsä samalla tavalla kuin ”silloin joskus”, kun melodeath vei ensi kertaa mennessään.
The Tales of War, Hydra ja nimikkokappale ovat levyn tarttuvinta turpaanvetoa. Toisella laidalla, päätösraita The Path I Walkilla, Karlsson paljastaa itsemurhasta kirjoittaessaan kynänsä riipaisevimmat sävyt.
Tästä kaikesta muodostuu tiukka, läpi kestonsa otteessaan pitävä kokonaisuus genren muotovalioita.