Mitä tulee uuden musiikin tekemiseen, Robert Plant on havaittu jo pitkään poikkeuksellisen virkeäksi sukupolvensa rocklegendaksi. Yhteistyö Alison Kraussin kanssa on tuottanut korkeimman asteen roots-nautintoja. Nyt Plantin monivuotinen kiertueyhtye Saving Grace antaa klangin ja otsikon yleisilmeeltään perin rauhalliselle ja ajoittain liki unettavalle juurimusiikilliselle tuokiolle.
Saving Grace -laulaja Suzi Dian on kokonaisuuden toinen solistinen ääni ja sinällään tärkeä elementti. Albumin biisivalikoima kertoo vääjäämättömällä tavalla, että operaatiota johtaa paatunut musadiggari. Covereita kaikki tyynni, mutta joukossa ei ole yhtään ilmeistä poimintaa. Moby Grape, Low ja Blind Willie Johnson – jo tässä kolmikossa on aikamoinen otanta menneisyydestä. Erilaisista lähteistä ammennettu sulautuu linjakkaaksi jatkumoksi, ehkä jopa liiankin kanssa.
Bändin lähestymistapa on pitkälti akustinen, vähäeleinen ja meditatiiviseen tunnelmaan pyrkivä. Krauss-levyjen energisyyttä ja moodivaihteluita ei kuulla. Nyt vellotaan ja mietiskellään ilman pirtsakoita rock’n’roll-svengin välähdyksiä. Lähes jokaisessa laulussa pyöritään samanlaisessa puolidronettavassa tunnelmassa.
Robert Plantin ääni askarruttaa paikoin. Miksi laulua on efektoitu oudosti joissakin kappaleissa? Alkavatko kilsat olla täynnä? Mikäli levyjen tekemistä on tarkoitus jatkaa, sävykkäämpi taustajoukkio saattaisi piristää myös pääpirua.