Nyt ei tarvitse turvautua retrosoul-julkaisujen kirvoittamaan perusvaikerrukseeni: ”Pinta on kaunis, mutta missä on soul?” Tässä sitä on isolla kauhalla!
Uransa r&b:n ja hiphopin risteyksessä jo 1990-luvulla aloittanut Nicole Wray on löytänyt luovuudenlähteen klassisia 1960–70-luvun soul- ja funk-elementtejä päivittävästä soundista.
Tuottajakultasormi Leon Michaelsin kanssa jatkuva yhteistyö on tuottanut vuoden soul-tapauksiin ehdottomasti lukeutuvan levyn, jossa mehukkaan toteutuksen pohjalla soi kuumana hehkuva hengen mahti. Lady Wrayn soul ja funk ei ole pikkusievää tyylileikkiä. Hänellä on kanttia olla röyhkeä ja vereslihalla, iholle hiipivän sensuelli mutta raaka.
Laulullisesti Lady ei ole mikään supermörssäri tai ääneltään soul-mittarilla spektaakkelitasoa. Hän kuitenkin tykittää show’nsa keulilla suvereenina starana, joka hallitsee sävyt ja dramatiikan.
Cover Girl -balladin epävireisellä pianolla säestetty alaston vuodatus saa Nina Simonelta peukun rajan takaa. You’re Gonna Win -kappaleen spirituaalinen diskoboogie kiteyttää albumin nostattavan taajuuden. Legendaosastolta mieleen putkahtaa jostain syystä Sly Stonen klassinen DIY-tuotanto. Myös Lady Wray joukkueineen uskaltaa rikkoa moitteettoman pinnan alkukantaisilla soinneilla. Rujoista halkeamista musiikkiin ui maaginen lisäulottuvuus.