Arvio: Tarkkaan taottua metallia – Coronerin paluulevyllä progressiiviset koukerot kohtaavat perinteisemmän junttaamisen

Toimitus on parhaimmillaan lujaa.
Arvio julkaistu Soundissa 9/2025.
Kirjoittanut: Tami Hintikka.

Arvio

Coroner
Dissonance Theory
Century Media

Vuonna 1996 soittopelit naulaan ripustanut sveitsiläis­kolmikko palasi hengittävien kirjoihin 15 vuotta sitten, mutta uutta levyä saatiin odottaa tähän saakka. Edellinen pitkäsoitto Grin ilmestyi vuonna 1993. Uutta teknisen tulokulman thrash metalia oli siis jo korkea aika saada kuuluville.

Laulaja-basisti Ron Broder ja kitaristi Tommy Vetterli edustavat van­haa Coroner-kaartia, ja rumpali Diego Rapacchiettikin on moukaroinut yhtyeessä jo 11 vuotta. Bändi on tunnistettava itsensä. Broderin rapea ärinä on kunnossa, ja Vetterlin kitara sahaa kovaa riffiä.

Dissonance Theoryn soundimaailma on väännelty muotoonsa Jens Bogrenin pajalla. Levy soikin erittäin miellyttävästi, voimakkaan mu­reasti mutta kirkkaasti. Toimitus on parhaimmillaan lujaa. Ripeä Rene­wal puskee eteenpäin tymäkällä aggressiolla, ja Symmetry on tarttuvas­ti rullaava tuplabasarimenopala.

Coronerin comebackalbumi ei hioudu alkuinnostuksen jälkeen täydelli­seksi timantiksi. Se sisältää kuitenkin maistuvaa, tarkkaan taottua metallia, jossa progressiiviset koukerot kohtaavat perinteisemmän junttaamisen.