Tetrarch kuulosti edeltävällä Unstable-pitkäsoitollaan (2021) vielä kovasti Motionless in Whiten ja äkäisimmillään myös Slipknotin kaltaisten isompiensa kopiolta. Nyt losangelesilaisyhtye hakee, jos nyt ei omaa, niin ainakin kaupallisempaa ääntä radiokelpoisen post-grungen ja nu-metalin kirjolta.
Pahin kiukku on tehnyt tilaa Sirius XM- ja active rock -radiokanaville tähtääville biiseille ja herkkätunteisemmalle screamo-laululle. Soundiinkin on ilmaantunut sen verran lisää elektronisia vaikutteita, että osuvimpia verrokkeja lienevät tätä nykyä varhaisempi Linkin Park ja jossain määrin myös Disturbed, vaikka Tetrarch soi molempia hieman painavammin.
Napakkaan kolmen neljän minuutin radiomittaan sorvatuista kertsikeskeisistä biiseistä koostuva The Ugly Side of Me on niin soitannollisesti, sovituksellisesti kuin soundeiltaankin perusvarmaa, persoonatonta ja hiukan liian turvallisen kuuloista toimittamista.
Ylikansoitetulla jenkkimetallikentällä massasta noustaan vain omaperäisyydellä, poikkeuksellisella karismalla tai hittisinkulla. Nämä ovat Tetrarchilla edelleen pitkässä kuusessa.