Arvio: Voimametallista turpaanvetoa ilman höttöä – Frozen Land edustaa power metalin rajumpaa päätyä

Tietynlaisessa surumielisyydes­sään supisuomalaisilta kuulostavat biisit tempaavat mukaansa, mutta laulajalta kaivattaisiin enemmän hammasta ja asennetta.
Arvio julkaistu Soundissa 11/2025.
Kirjoittanut: Mape Ollila.

Arvio

Frozen Land
Icemelter
Massacre

Italialaissolistin keulittama suoma­laisbändi Frozen Land edustaa power metalin rajumpaa päätyä. Syntikka löytyy ja luritte­leekin välillä, mutta musiikin pääpaino on rouheissa kitarariffeis­sä ja jopa vihaiselta kuulostavassa ulosannissa.

Napakkasoundiset rummut ja notkea basso hyökkäävät suoraan päin näköä. Tuomas Hirvosen kitara sylkee riemukkaiden melodiakudel­mien lisäksi silkkaa verenmakuis­ta, monille asioille haistattelevaa kiukkua.

Tietynlaisessa surumielisyydes­sään supisuomalaisilta kuulostavat biisit tempaavat mukaansa, mutta valitettavasti laulaja Tony Melonin laulutekniikka, palkeet, rintakarvat ja viha eivät riitä. Kitaran sylkiessä melodiailotulituksen ja riffimyrs­kyn lomassa powerille epätyypilli­siä hälyääniä, pinchejä ja bendejä laulajaltakin kaivattaisiin enemmän hammasta ja asennetta.

Levyn rakenteelle on kuitenkin annettava kunniaa: 36 minuuttia sumeilematonta voimametallis­ta turpaanvetoa ilman höttöä, sinfoströsseleitä ja päämäärättö­miä eepoksia on juuri sellainen annos, että sen nauttii mielellään useampaankin kertaan. Erityinen hatunnosto nimikkobiisin Bodom-tributoinnille!