Wolfgang Flürin, 77, vaiheilla leijuu legendaarisuuden aura jo siksi, että hän oli perkussionistina kaikilla Kraftwerkin klassikkolevyillä. Suhde Ralf Hütteriin ja Florian Schneideriin kuitenkin hapantui, kun tuli riitaa siitä, kuka innovoi mitä.
Flür jaksaa kantaa elektronisen musiikin lippua vanhoilla päivilläänkin. Tuplavinyylimittaisella Timesilla apuvoimina näyttäytyy merkittävä joukko eri sukupolvien konemusiikkitähtiä teknolegenda Juan Atkinsista ysärinimi U96:een.
Synteettisten soundien suurena ystävänä haluaisin tietysti levyn olevan ihanaa elektronista ekstaasia. Valitettavasti se on kuitenkin ylipitkien biisien ylipitkä suo.
Kraftwerkin jylhän teosmaisuuden sijaan Flür pyrkii elektropoppiin, mutta siinä lajissa tarvitaan hyviä biisejä. Niitä Timesilla ei ole oikeastaan lainkaan. Flür on myös hämmentynyt suhteessaan lajityypin eri aikakausiin ja jälki kuulostaa ihan liian usein nollaluvun väsyneeltä pastissilta. Typerät puheosuudet eivät paranna asioita.
Arvosana on kai pakko nostaa kahteen tähteen, kun mukana on pari kohtalaista onnistumistakin, varsinkin lahtelaisen ”syntikkavelhon” Impun uudelleentulkinta aiemmasta Magazine-biisistä. Torilla tavataan?
