BEACHWOOD SPARKS: The Tarnished Gold

Arvio julkaistu Soundissa 6-7/2012.
Kirjoittanut: Sami Nissinen.

Kaikki palautuu The Byrdsiin. The Byrds oli 1960-luvun merkittävin amerikkalainen yhtye, jos mittarina pidetään sitä, kuinka menestyksekkäästi ja kau­as­­kantoisesti se sulatti yhteen perinteen ja hippieetokseen kuuluvat uudistusmieliset kokeilut.

Arvio

BEACHWOOD SPARKS
The Tarnished Gold
Sub Pop

Kaikki palautuu The Byrdsiin. The Byrds oli 1960-luvun merkittävin amerikkalainen yhtye, jos mittarina pidetään sitä, kuinka menestyksekkäästi ja kau­as­­kantoisesti se sulatti yhteen perinteen ja hippieetokseen kuuluvat uudistusmieliset kokeilut. The Byrds ja yhtyeestä irtautuneiden jäsenten myöhemmät yhtyeet (Flying Burrito Brothers, Crosby, Stills, Nash & Young) ja soololevytykset (Gram Parsons, Gene Clark) yhdistivät amerikkalaiseen folkiin ja countryyn ennakkoluulottomasti rockia, psykedeliaa ja barokkipoppia. Yhtälöä alettiin kutsua jälkijättöisesti kosmiseksi tai vaihtoehtoiseksi kantriksi. 

Laulaja-kitaristi Christopher Gunstin johtama Beachwood Sparks on koko uransa velkaa The Byrdsistä käynnistyneelle jatkumolle. Tuoreemmista virtauksista on toki tarttunut mukaan estetiikkaa, joka kuuluu laulun indiesti laiskassa artikulaatiossa ja hallitun minimalistisessa yhtyesoitossa. The Tarnished Goldin traditionaaliset ja kauniit sävelmät nousevat lentoon kaikuvien pedalsteelien ja hinajaisten lauluharmonioiden myötä.

Beachwood Sparksin kaksi ensimmäistä levyä ilmestyivät vaihtoehtoisen indiekantrin vasta noustessa hipstereiden tietoisuuteen ja arvotettiin pian kaanonissa korkealle. The Tarnished Gold palaa asioiden äärelle kymmenen vuoden tauon jälkeen. Sointi ja tyyli ovat ennallaan, mutta uutuudenviehätys on poissa. Levyn kappaleet eivät yllä uran vanhempien helmien tasolle. The Tarnished Gold on kuin kevyt laine, joka pyyhkäisee yli, ja jättää hetkeksi virkistyneen olon.