Niin siinä sitten kävi, että Lord Worm tuli ja meni. Cryptopsyn tapauksessa sota ei Lord Wormin maineesta huolimatta yhtä miestä kaipaa, sillä muutoinkin vaihtuvuus on ollut yhtyeessä kohtuullisen kovaa.
Eräänä syynä Lord Wormin vetäytymiseen oli se, että yhtyeen materiaali on vuosien mittaan muuttunut mutkikkaammaksi. Bändin alkuaikojen brutaali hyökkäys ei silti ole kokonaan menettänyt asemiaan, vaan ryhmä pystyy yhä murjaisemaan ilkeästi. Hetkittäin yhtyeen henkinen väkivalta tuntuu turruttavalta ja hektinen säntäily päämäärättömältä, mutta Cryptopsy vaatiikin keskittymistä.
The Unspoken King ei ole mitään taustamusiikkia, sillä sellaisena se vain hukkuisi maailman hälyihin saamatta mahdollisuutta esitellä sitä rujoa kauneutta, joka on kätketty bändin valaman massiivisen betonilaatan rakoihin. Silloinkin, kun musiikki tuntuu jäävän junnaamaan paikallaan, Cryptopsy noudattaa omaa johdonmukaisuuttaan kulkiessaan kappaleissaan osasta toiseen.
The Unspoken King on mieltä riipivä levy ja sellaisena oikeastaan aika nokkelasti toteutettu. Juuri, kun ärsytyskynnys on yhden teeman äärellä saavutettu, bändi päästää pälkähästä hetkeksi huilaamaan, kunnes kidutus alkaa uudelleen.