Teemalevy, joka kertoo Imelda Marcosin ja hänet kasvattaneen Estrella Cumpasin tarinan. Kengistä ei lauleta.
Filippiinien poliittinen historia on aidosti ällistyttävä. Matka Yhdysvaltain siirtomaasta – asia jolla ei historiankirjoissa mässäillä – Marcosien valtakauden Kylmän Sodan strategiseen kumppanuuteen ja siitä Ramboa ihailevien kenraalien myötävaikutuksella toteutettuun vuoden 1986 verettömään vallankumoukseen, joka toimi esimerkkinä Itä-Euroopassa joitain vuosia myöhemmin tapahtuneille kumouksille, on ollut joka käänteessä ja kummallinen.
Imelda Marcos on hahmona aivan yhtä ällistyttävä ja ristiriitainen. Maan suhde naiseen saa Argentiinan ja Evita Peronin suhteen näyttämään terveeltä.
Imeldan ja Estrellan tarina kerrotaan diskon keinoin. Imelda oli valtakaudellaan työn puolesta jetset-diskopissis. Musikaalina tämä olisi muutamin säädöin todella loistava. Suurin ongelma ovat laulajat. Heitä on liikaa ja valinnat ovat osin epäonnistuneita. Mukana tuleva kirjanen, jossa selitetään jokaisen kappaleen osuus tarinasta, on paljon antoisampi kuin levyjen yritys ilmentää eri hahmojen tunnetiloja vaihtamalla lähes joka kappaleeseen laulajaa.
Kiinnostava vieraantuneisuuden taso saavutetaan vain harvoin. Laulajista itse maestro David Byrne ja popmusiikin unohdettu suuruus Cyndi Lauper lunastavat selvästi paikkansa. Sharon Jones vetää hyvin, mutta levy on väärä. Tuotantoina kappaleet saavuttavat ajoittain diskon puuduttavuuden, mutta lauluäänien liiallinen variointi pilaa orastavan turtuneisuuden.
Suurin työ on tehty ajatus- ja kirjoitustasolla. Musiikillisesti homma jäi puolitiehen.