ERI ESITTÄJIÄ: Suomi Hip-Hop -kokoelma 2

Pari vuotta sitten ilmestyneellä ekalla Open Recordsin kokoelmalla oli yhdeksän englanninkielistä raitaa ja vain yksi suomenkielinen räpäytys. Toisen kierroksen 18 kappaleesta ulkomaaksi pudotellaan vain pari biisiä. Se on aivan loogista, sillä suomalaisen hip hopin juuret ovat Olarissa, Lielahdessa ja muissa lähiöissä eivätkä New Yorkin getoissa.
Vähän yli 20 vuotta sitten Pelle Miljoona ja muut punkit toivat Suomeen aivan uuden musiikillisen ja yhteiskunnallisen ilmiön, joka toimi suuren sukupolven äänitorvena. Vasta nyt, siis tänä vuonna otsikoihin nousseen suomirapin myötä, on areenalle astunut yhtä merkittävä movement. Kaiken lisäksi molemmat ilmiöt ovat lähtöisin suoraan kadulta ja siinä missä nuoret hip hop -artistit eivät osaa soittaa mitään, niin eivät osanneet useimmat punkitkaan. Valtava vaikutusvalta heillä oli silti.
Tämän ilahduttavan monipuolisen kokoelman perusteella Suomessa ei työstetä todellista tuomiopäivän biittiä, vaan useimpien biisien taustat ovat soundeiltaan varsin kevyitä, mutta ilahduttavan koukukkaita tuotantoja. Erityistä tyyli- ja huumorintajua osoittaa Puistokemistin Tarbash Luodin Taakii elämää -julistuksen taakse tuuppaama 80-lukuinen sähkörumpusoundi. Riimipuolella parasta antia edustavat muun muassa Juhanin rento ja hauska Mun Mankka, Seremoniamestarin Miten skene menee -mietintö sekä Kehäketun, Setä Koposen ja kumppaneiden hillitön ja hurja Kaipiroskaa, vernet brankkoo ja sitä rataa. Vaikka riimittely on lähes kauttaaltaan teknisesti yllättävänkin sujuvaa, niin ainakin minä odottelen yhä ensimmäistä älykästä, tarkkanäköistä ja avoimen yhteiskunnallista sanataiteilijaa bailuista, pimpistä ja omasta egosta sanailevien artistien rinnalle.
Open Recordsin 18 raidan kokoelma ansaitsee platinamyynnin ja paikan jokaisesta avoimin mielin musiikkiin suhtautuvan Soundin lukijan levyhyllystä jo sen takia, että kyseessä on tähän mennessä ehdottomasti parhaimmin koko suomalaista rap-kulttuuria kuvaava tuote. Se on millä tahansa asteikolla mitaten selvästi vaikkapa Ultra Bran ja Ismo Alanko Säätiön uusia albumeita tai Sony Musicin koko tämänvuotista kotimaista tuotantoa merkittävämpi tapaus niin äänilevynä kuin kulttuurisena artefaktinakin. Maailma näet muuttuu.