Thrashiin ja speedinkatkuiseen 80-luvun lopun metalliin luottava Evile taatusti haluaisi, että vertailut sen esikuviin tapahtuisivat muuten kuin onnettomuuksien kautta; Evile menetti basistinsa Mike Alexanderin kuten Metallica, kesken kiertueen Ruotsissa. Karmeista kokemuksista alkaa olla kaksi vuotta – tuona aikana Evile on työstänyt kypsyneemmän kolmoslevynsä.
Jos Five Serpent’s Teeth olisi ilmestynyt 1990-luvun taitteessa, se olisi kamppaillut tasollisesti Forbiddenin tapaisten yhtyeiden kanssa. Eli Testamentin, Overkillin tai Exoduksen haastajaksi ei olisi asiaa, mutta tuon ajan brittibändit kuten Acid Reign ja Re-Animator olisivat vastaantulijoita. Forbiddenin taso on thrashin ja speedin maailmassa kovaa valuuttaa.
Five Serpent’s Teeth on selkeästi ja hyvällä maulla tuotettu. Turboahtaminen ja ylenmääräinen ähky on vältetty, riffit räpsyttävät ja soolot vinkuvat vapaina ja murealla soundilla. Evile onkin panostanut riffipuoleen, sen verran polttavia ja äkäisiä ryöpsäyksiä kuullaan. Temponvaihdot ovat thrashin perinnön mukaisesti kirpaisevan teräviä. Matt Draken lausuva ja toteava laulutyyli muistuttaa vanhoista tehokeinoista melkoisen hetfieldmäisesti. Kaatuneelle basistille sävelletty voimaballadi In Memoriam kulkee Metallican auraamia latuja pitkin.