Circle-nimi liisattiin toiselle muusikkoryhmälle, jotta uudelle tyylihypylle omistautunut Falcon (ex-Circle) nousisi paremmin omille siivilleen. Nimikikkailu on myhäilyttävää vitsiä paljon herkullisempi järjestely, sillä Circlen testaamien musaulottuvuuksien luomien odotusten taakasta vapautunut Frontier on riemastuttavan raikas kasarihevin löytöretki. Estottomuudessaan se ylittää Music Televisionin tutuksi tekemät silloisen valtavirran kangistuneimmat soundi- ja melodiakaavat rikkomatta kuitenkaan keskeisiä, luovan synteettisiä elementtejä.
Hilpeän pinnallisiksi tyylitellyt biisien nimet, kuten Beer And Ribs, Vegas Sundown tai Miami Tits, antavat mielikuville vallattomat kulissit, mutta soitannoissa tai laulutulkinnoissa ei silti ole rahtuakaan tekohauskaa liioittelua tai helpompien heikkien harrastamaa lepsua parodiaa. Falcon jyrää loistokkaan vakavana kuin lukratiivista levysopimusta havitteleva wannabe-bändi katu-uskottavuuden tuolta puolen. Mika Rättö hallitsee sointikuvaa hienosti sommitelluilla kosketinkoukuillaan sekä persoonallisella, kiekuvalla äänellään. Laulusoundin pääsäätö on kuitenkin lähes kuiskaavan matala huokuna ja kolmantena ulottuvuutena rosoiseksi terhennetty uhorokkaus. Kaikki putoaa komeasti.