FREESTYLE MAN: Going South

Arvio julkaistu Soundissa 09/2000.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Viime vuosikymmenellä Severi Pyysalon vibrafonin ja Jimi Tenorin huilun jatsaamalla Que Domingo Inquieto -sinkulla kansainvälisiin house-piireihin päässyt ja nyttemmin Franfurtiin muuttanut Kurt "Sasse" Lindblad tarjoilee ensimmäisellä, saksalaisen tanssiyhtiö EFAn julkaisemalla, albumillaan vanhoja Puu-ä

Arvio

FREESTYLE MAN
Going South
Cliché

Viime vuosikymmenellä Severi Pyysalon vibrafonin ja Jimi Tenorin huilun jatsaamalla Que Domingo Inquieto -sinkulla kansainvälisiin house-piireihin päässyt ja nyttemmin Franfurtiin muuttanut Kurt "Sasse" Lindblad tarjoilee ensimmäisellä, saksalaisen tanssiyhtiö EFAn julkaisemalla, albumillaan vanhoja Puu-äänityksiä ja muutamia uusia viisuja. Kuten Mood Musicin perustajalle sopii, Tenorin avittama ja paksujen synttybassojen leimaama Going South rauhoittuu usein tunnelmoimaan avaruutisesti. Joko jatsaillen, kuten saksofoni/sähköpianopitoisessa Keys of Lifessä ja melkein lattarina sytkyttävässä Que Domingo Inquietossa tai suorastaan tripaten, kuten ohjelman lopuksi laahustavassa Woodpeckerissä.
Hypnoottinen Pusher keinuttaa lanteita orastavasti afrikkalaisella rytmiikalla dubahtavan Late Night Sundayn notkuessa melkein trancena. Välillä, kuten 12-tuumaisena juuri julkaistulla Take Advantagella, pelataan liikaa alan sääntöjen mukaan. Nimensä lupauksen Freestyle Man lunastaa liki pharoahsandersmaisesti hämyilevällä Prin-cess Moonilla (jos ei piittaa sössöttävistä puheosuuksista), tenormaisella nimiraidalla ja kunnon pianosoolosta sekä jylhästi mörisevästä taustariffistä hyötyvällä Shoomilla.