Haight-Ashburyn Here In The Golden Rays -debyytistä (2010) esitetty kuvaus ”psykedeelinen Abba” toi veden kielelleni. Yllättäin tämä glasgowlaisen trion toinen yritys antaa lausunnolle jopa perusteita, vaikkei koko totuutta kerrokaan.
Kirstyn ja Jenin ihastuttavan seireenimäisessä yhteislaulussa on usein jotain abbamaista kaikesta folkrockahtavuudestaan huolimatta ja psykedelia elää vahvasti läsnä, eikä pelkästään siellä täällä vonkuvassa sitarissa. Jos 1960-luvun San Franciscon kuuluisimmasta kulmauksesta otettu nimi jo kertoo bändin vaikutteista, niin jälki ei ole puritaanisesti retroa. Tässä tavoitellaan enemmän tuon kultaisen ajan henkeä kuin muotoa. Pienillä eleillä kiihottavan isoksi saatu, usein tamburiinin tehokkaasti potkima soundi on maanläheisen raikas, ei akateeminen.
Everything Is Possible nivoo mehukkaasti yhteen Dylania ja The Velvet Undergroundia. Paikoin aistii selvää The Jesus And Mary Chainia. Elementtejä Pentanglesta ja motownistakin huomaa. Kitarasoundit yhdistävät 1960-luvun klangia vapautuneesti moderneihin juoniin. Melodian taju jyllää ja soinnissa on alati miellyttävää kokeellista rosoa, ihan niin kuin yleisessä tunnelmassa mahtavan optimistista nostetta.