Kaksi hienoa, mutta kaupallisesti huonosti menestynyttä albumia tehneestä Brightboysta tuli Isoveli, ja bändin laulukieli heitti kuperkeikkaa englannista suomeen. On helppo sanoa, että ennen kaikki oli paremmin, mutta minkäs teet, kun bändi päättää luoda nahkansa uudelleen.
Isoveli muistuttaa kovasti yhtyeen aiemmista tekemisistä. Se ei ole ihme, kun laulajana kuullaan yhä Antti Westmania ja yhtyeessä toisena biisintekijänä on edelleen Eero Alasuutari. Brightboy-soundista ovat jäljellä melodiat, Westmanin laulutyyli sekä biisien pomppivuus ja veikeys. Englanninkielisestä materiaalista Isoveljen erottavat jo ennen nimenvaihdosta keikoille hiipineet ska- ja reggae-rytmit, jotka tekevät yhtyeen musiikista monipuolisempaa ja värikkäämpää. Nyt mukaan on tullut myös iskelmää. Isoveli on letkeämpi ja rennompi versio Brightboysta.
Ilman Brightboy-menneisyyttä Isoveljeen suhtautuisi varmasti eri tavalla, mutta näillä pelimerkeillä 2012 ei mitenkään voi yltää Love For The Streetsin (2006) tasolle. Jos unohdetaan menneet ja eletään tässä hetkessä, Isoveli tarjoaa albumillisen tanssilattialla jalat vipattamaan saavia kappaleita, joissa tekstien tasolla mennään pintaa syvemmälle. Lisäksi yhtye taitaa edelleen tarttuvien melodioiden tekemisen, joten en ihmettele, jos Nousuissa ja laskuissa- tai Saippuakuplassa-kappaleesta tulee kesän 2012 radiohitti.