Se on jo kolmas kierros alun perin Storyvillen torstai-iltojen housebändiksi perustetulle Suomen ykköskantripumpulle Introductionin (2014) ja Liven (2016) jälkeen. Meno on entisellään eli stetson syvällä päässä mennään bändin ammentaessa nimenomaan täysiverisestä 70-luvun countrysta.
Sen ja muun muassa Billy Sherrillin Your Good Girl’s Gone Badin, Kris Kristoffersonin Help Me Make It Through The Nightin ja Ted Daffinin nimiraidan lisäksi lyödään pöytään muutama originaali, jotka itselleni nousevat levyn kärjeksi. On vaikea kuvitella sen kantrimpia vetoja kuin John-Peter Lemströmin kynäilemät ja laulamat, häpeilemättä olueensa itkevä Old Habits Die Hard tai pahaenteisen uhkaava Don’t You Underestimate Me. Ääntämyksestä kuulee, ettei Lemström ole natiivi englanninpuhuja, mutta streitisti miehekäs ääni on ihan sitä itseään. Toinen päävokalisti Emmi Koskinen soundaa selvästi pohjoismaisemmalta, mutta ei se haitaa, kun koko ensemble svengaa rennosti Olli Haaviston steelin ja Saara Metsbergin pianon maustaessa setin hienoon tasapainoon. Myös amerikkalainen kitaraässä John Campilongo vierailee neljällä biisillä.
Ensi kerralla normia voisi jo vähän rikkoa. Kapina on aina tehnyt kantrillekin hyvää.
