Joskus on hienoa, kun ei altistu bändille vuosiin ja vuosiin. Kuulin Karoshi Loversia ensi kertaa kauan sitten Bellyssä, Like Kustanuksen bileissä. Mieleen jäivät lähinnä rumpalin hienot viikset ja versio Godfathersin Birth, School, Work, Deathistä.
Viime kesänä näin bändin Ilosaarirockin yhteydessä ja enkä meinannut uskoa sitä samaksi. Yhtye rokkasi ja biisit eivät enää kuulostaneet derivatiivisilta kasarialtsupastisseilta, vaan ainoastaan itseltään.
Levyn nimibiisin kertosäe on mahtava. Mirror Ball on toinen tappokertsillä varustettu täysosuma. Snow In New York on myös kova. Link Wrayn, Godfathersin ja That Petrol Emotionin lisäksi raoista kurkistelevat Queen, disko ja Elton John. Instrumentaationa kitara, rummut ja koskettimet toimii loistavasti, kuten myös Ms. Stressin ja Kid Karoshin äänet.
Biisikynän terä kyllä tylsyy välillä. I’m Not Bad Like Michael Jackson ja Working Girl eivät toimi. Junkie Eye on instrumentaatioltaan onnistunut, mutta jokin häiritsee sanoituksessa ja laulusuorituksissa.