Helsinkiläisen Kim Curly Bandin viehtymys amerikkalaiseen maanläheisyyteen on tuottanut jo toisen albumin. So Long, King Desire -levyllä yhtyeen rockiin suodattuu folkin ja etenkin kantrin aineksia. Biisinteossaan kuusikon laulusolisti Kimmo Numminen nojaa ryhdikkäästi vuosikymmenten takaiseen traditioon.
Miellyttävästi soundaavalla albumillaan Kim Curly Bandin soitosta välittyy aina instrumentaalista piiloraitaa myöten niin vanhan kuin uudemmankin americanan pitkälle sisäistynyt hallinta. Way Back Home tyylittelee lähimmäksi Neil Youngia ja Berlin on nimestään huolimatta lujasti kiinni amerikkalaisessa kantrirockperinteessä. Pedal steel ja suditut rummut sinetöivät Waiting For The Moonin rentouden. Levyn helmiin lukeutuva Asphalt Flower on puolestaan linjakas kantriballadi. Across The Canyonin kevyen popin vastapainona ovat Bruce Springsteenistä muistuttava Freewheelin’ Girl ja Shoes, joka sopisi mainiosti Tom Petty & The Heartbreakersin ohjelmistoon.
Tämän albumin perusteella Kim Curly Bandissä on samankaltaista historiaa kunnioittavaa ja kunnioitusta herättävää omistautuneisuutta kuin vaikkapa Latebirdsin töissä.