KUOLLUT ETANA: Sitä on pimeä

Arvio julkaistu Soundissa 09/2004.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Lähes kymmenvuotinen pohjalaisbändi Kuollut Etana on ensialbumillaan huomattavasti energisempi ja vilkkaampi kuin nimensä antaa ymmärtää. Lyriikallisilta kyvyiltään taannoin SM-tasoiseksi noteerattu yhtye on pakannut levynsä näyttävästi, mutta sisältö ei vakuuta samassa mitassa.

Arvio

KUOLLUT ETANA
Sitä on pimeä
Vasuri Kabala

Lähes kymmenvuotinen pohjalaisbändi Kuollut Etana on ensialbumillaan huomattavasti energisempi ja vilkkaampi kuin nimensä antaa ymmärtää. Lyriikallisilta kyvyiltään taannoin SM-tasoiseksi noteerattu yhtye on pakannut levynsä näyttävästi, mutta sisältö ei vakuuta samassa mitassa.

Kuolleen Etanan rock kallistuu metallin suuntaan, mutta levyn raidoista löytyy jopa hämmentävyyteen saakka muitakin elementtejä. Teksteissään yhtye pysyy silti kiitettävän uskollisena perisuomalaiselle synkkämielisyydelle. Avausraita Tänään ei voi nauraa puhuu koko albumin puolesta. Levyn funkmetalpunkisen nimibiisin sanoitusta kuunnellessa tuntuu kuin Zen Café seikkailisi murheellisten laulujen maassa.

Aurinkoni-kappaleen iskelmällisyys yllättää pohjalta Ville Leinonen kohtaa Yölinnun ja Jumala rakastaa minua kietoo iskelmää ja säröistä metallia epätodennäköiseksi paketiksi. Levynsä keskivaiheilla Kuollut Etana intoutuu puhdasoppisempaan metalliseen vyörytykseen heittäen kauniiksi lopuksi sekaan vielä pari annosta YUP-vaikutteita Pohjolan poika -biisin venyessä lopulta funkyyn outroon. 

Lisää luettavaa