Levyarvio: Poikkeuksellinen ääni ei lapsellisia biisejä pelasta – Icon Of Sinin debyytti lässähtää näköalattomuuteen

Arvio julkaistu Soundissa 5/2021.
Kirjoittanut: Henri Eerola.

Arvio

Icon Of Sin
Icon Of Sin
Frontiers

Uuden uljaan maailman digitaalisten viestimien mahdollisuudet konkretisoituvat tämän brasilialaisyhtyeen vokalistin kohdalla kuin suoraan satukirjan sivuilta. Tuskin osasi Raphael Mendes itsekään ennustaa millaisiin mittasuhteisiin hänen äänellään siunattu lumipallo lopulta kasvaisi, kun neljä vuotta sitten latasi ensimmäisen Iron Maidenia tributoivan ääninäytteensä Youtubeen.

Sittemmin jokaisen Bruce Dickinsonin tutuksi tekemän kappaleen yksi yhteen naulanneen luonnonoikun edesottamuksia on ihmetelty suureen ääneen milloin minkäkin rockmedian uutisaiheena.

Olikin siis vain ajan kysymys, milloin ja missä muodossa tämä poikkeuksellinen ääni valjastettaisiin alkuperäisen materiaalin yhteyteen, ja tuskinpa kenellekään tuli yllätyksenä, kun moninaisista kollaboraatioista tuttu Frontiers tarttui täkyyn.

Hieman yllätyksenä sen sijaan tuli, kuinka puolihuolimattomasti viritelmä on raavittu kasaan. Kyseessä on kasa traditionaalisia heavy rock -biisejä kliseisillä, jopa lapsellisilla sanoituksilla koristeltuna, joiden yläpuolella soi jumalainen mutta genren sudenkuopissa näköalattomasti joikaava laulajalupaus. Elementit vallankumoukseen ovat olemassa, mutta harmittavan selväksi käy jälleen, että onnistuneelta kokonaisuudelta vaaditaan muutakin kuin briljanttien osiensa summa.