Black Crowesin hajottua toisen kerran 2015 Robinsonin veljekset lähtivät eri teille. Laulaja Chris perusti vähän gratefuldeadmaisen Chris Robinson Brotherhoodin ja kitaristi Rich pystytti soolouran jälkeen Magpie Saluten Crowes- kitaristi Marc Fordin kanssa.
Magpie Salute avasi pelin 2017 livenä kolme naislaulajaa sisältäneellä 10-henkisellä ryhmällä, tällä studiodebyytillä henkilökuntaa on hieman tiivistetymmin. Soulrokkaava tyyli liippaa lähempää Crowesia kuin isoveljellä.
Mary The Gypsy käynnistää Robinsonin konstailematta tuottaman levyn tiheäpistoisella ja ärhäkällä jytistyksellä, jossa Faces-malli kuuluu vähän liikaakin, mutta onneksi koko levyä ei paahdeta samalla vaihteella. Mukana on myös kiekon parhaimmistoon lukeutuvia, leirinuotiomaisesti akustisempia vetoja, joilla solisti John Hogg ei karju niin yliviritetyn vimmatusti kuin sähköisemmissä numeroissa.
Tarttuvasti laskevan slideriffin alleviivaama, 70-lukuisesti melodinen Walk On Water toimii hyvin. Hand In Hand ponnistaa muhevasti keinuvan käyntinsä 1900-luvun alkupuolen bluesista. Steel-kitaran silittämät You Found Me ja Sister Moon haikailevat kauniina balladeina. Can You See hipahtaa soinniltaan ja tekstiltään. Tästä on hyvä jatkaa vähän yllättävämpiin maisemiin.