LINK WRAY: Barbed Wire

Arvio julkaistu Soundissa 11/2000.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Elvis-vainaata kuusi vuotta vanhemmalla särökitaran kuninkaalla riittää yhä tremoloa yhä uutukaisiin levyjulkaisuihin.

Arvio

LINK WRAY
Barbed Wire
Ace

Elvis-vainaata kuusi vuotta vanhemmalla särökitaran kuninkaalla riittää yhä tremoloa yhä uutukaisiin levyjulkaisuihin. Sekä lavalla että levyllä päteviksi havaittujen tanskalaisten taustamuusikoiden kanssa syntyneitä rankkawattisia nauhoituksia on kokoiltu vuosien 1995-97 sessioista, intiimeistä unplugged-istunnoista, ja onpa kelapinon päälle nakattu arveluttavan pakolliset livestandardit Rumble ja (Springsteenin) Fire. Niitäkin paksumpaa cover-tajua edustavat Jailhouse Rock ja Born To Be Wild.
Barbed Wire on enimmäkseen nimensä mukaista raastavaa ja raskasrytmistä vääntöä, mutta biisien joukossa on varsin merkillisiä iskelmätuokiota ja korutonta Elvis-karaokea. Demonisten instrumentaalirevitysten (Julie Baby, Barbed Wire ja akustinen Hard Rock) ansiosta demohenkiset tunnelmasiivut on helppo mieltää osana höyrypäisen puoli-intiaanin tyylipalettia. Ailahteleva kokonaisuus jättää kaihertavan tunteen, että tarpeeksi voimakastahoinen tuottaja tai mesenaatti saisi miehestä ja rotevaotteisesta taustaduosta vielä paljon enemmän irti kuin tämän läjän mielialan mukaan reväistyjä hajatallenteita.