Suuri yleisö, radiot ja televisio retroilevat nyt 1990-lukuaan. Konemusiikin pirstaloituvan maailmankaikkeuden alakulttuureissa syklit pyörivät nopeammin, ja ysäriä on fiilistelty jo pitkän aikaa muun muassa acidhousen ja triphopin muodoissa.
Ahkerasti työskentelevä ja äänenkäsittelyyn perfektionistisesti suhtautuva Travis Stewart on tuupannut eri nimikkeiden alla (Syndrome, Tste-
wart) maailmaan IDM:ia, gitschia ja monenmoista diippiä biittiä. Vapor City ei hämmennä kokeellisuudellaan, mutta se on eheä ja nautittava trippi, jolla Stewart luo scifimaista tarinaa kuvitteellisesta metropolista ja luo samalla huumaavaa synteesiä tutkimistaan tyyleistä. Jungle ja dubahtavat teknosekvenssit rakentavat perustukset kulisseille, dronet laveeraavat näyn epäselväksi ja aavemaiseksi, ja sämplätyt laulajat huhuilevat haamuina näytelmän taustalla.
Emotionaalinen ja vangitseva Vapor City on optimoitu soundtrack marraskuun pimeisiin iltakävelyihin. Nekalan ränsistynyt lähiö alkaa näyttää värikylläiseltä, merkitykselliseltä ja varsin pelottavalta paikalta.